Lauri Nuuttila

Lunta pukkaa...

2009-11-01T19:10:00.010+02:00

Täällä jyväskylässä on nyt sitten käsillä se aika, kun lunta alkaa vähitellen löytyä tuolta metsien siimeksestäkin joten metsästä pitää nyt sitten ottaa kaikki se irti, mitä siitä vielä järkevässä mielessä suunnistuksen kannalta saapi. Vuodenvaihteen jälkeen toki metsä tulee intin muodossa olemaan varmaan minunkin paras kaverini, mutta se aika jääköön nyt unholaan vielä pariksi kuukaudeksi.

Syksy on perinteisesti ollut suunnistajan ylimenokauden aikaa ja niin se näyttää olevan tämänkin tyypin kohdalla... Tosin ylimenokausi tarkoittaa itsellä lähemminkin hyvin epäsäännöllistä ja epäjärkevää harjoittelua mahdollisimman oudoissa muodoissa ennemmin kuin täydellistä laiskuutta ja lekottelua... Jostain kumman syystä päänsärkyä ja semmoista jännää ahdistusta pukkaa jos ei pääse viikkoon lenkille. Noh... tulee ainakin käytyä sitten tuolla lenkkipolulla, mikä jostain käsittämättömästä syystä (endorfiini) on aina yhtä nautinnollista.

Sitä nautintoa haettiin nyt viikonloppuna sitten Alastarolta... Jämin "maraton" ei näköjään riittänyt ja elämyksiä piti lähteä hakemaan jo toistamiseen kuukauden sisällä. Oma kokemukseni ultramatkasta, joka on suunnilleen miesten pääsarjan erikoispitkien pituinen on jotenkin vain niin hieno. Oman kehon voimavarojen löytäminen ja sinnittely maaliin kramppaavilla jaloilla on haastavaa, mutta palkitsevaa. Loppumatkasta sitä usein huomaa miten pieni vauhtiero alkumatkasta muuttuu lopussa suureksi jos simahtaa... Tässäpä pari karttaa joista keskimmäinen oli maastona kyllä erinomaista. Parissa kohtaa huomaa myös sen, että kompassi ei tällä kertaa ollut mukana vaan se kulki siskon mukana... Reitillä on pari puhdasta "suuntapummia".

1. Rata: (6,8 km), aika: 49.00 min (7,20 min/km)

2. Rata: (8,3 km) , aika: 1:06,00 (7,95 min/km)

+5 min 2. kartanvaihdossa tankkaukseen ja etureisien huoltoon.

3.Rata (6,1 km), aika: 51:00 (8,36 min/km)

Eli yhteensä aikaa reissuun meni 2.51 ja risat... eli aika lailla jämin suunnistusmaratonin pituinen kisa mäkineen päivineen. Jämillä mäet oli lopussa tapponousuina kun taas nyt mäkiä oli kokoajan matkalla. Lihaksistoon kuormitus oli kuitenkin hyvin saman tyylinen. Jämillä loppui kestävyys, täällä lihasvoima ja haponsieto. Tosin nyt voisi sanoa, että osasin tankata kisan aikana oikein eli toisin sanoen jatkuvasti, sillä mukana oli oma juomavyö. Jämillä homma tyssäsi juuri siihen.

Peruspointteina tästä kerrasta voisi koota seuraavia kokemuksia:

- Jos tankkaus onnistuu niin myös kulkeekin lihaksiston rajoissa (tämänhän kaikki tietää)
- "Happamilla" reisillä pystyy juoksemaan yllättävänkin pitkiä matkoja (vauhdikkaasti) kunhan henkinen puoli on kunnossa ja järkeä tuntea milloin lihakset voivat krampata. Itse tulin viimeisen tunnin kyseisillä reisillä. =)
- Tankkaus tuli aloitettua vieläkin liian myöhään... 40 min lähdöstä on liian pitkä väli sillä myös alussa kuluu energiaa vaikka sitä ei huomaakaan.
- Jostain syystä tuntuu nyt siltä että kankailla on rankempaa juosta kuin kallioisessa maastossa... Ilmeisesti se johtuu hyvästä juostavuudesta ja ennenkaikkea jatkuvasta juoksurasituksesta, sillä kankailla ei karttaa tarvitse paljon ihmetellä eikä jyrkänteitä kierrellä.

Lamppu välillä päässä, välillä kädessä...

2009-10-05T20:32:00.002+03:00

Viikonloppuna oli siis sm-yö ja fiilikset kauden jälkeen ihan hyvät... Tämän vuoden tavoite on saavutettu (tosin väärässä kisassa mutta ei se mitään) ja edessä on puolen vuoden reeni ennen armeijaan menoa. Mennyt yökisa jätti sinänsä hyvät fiilikset sillä vaikka oma kisa ei ihan putkeen mennytkään niin välillä sitä meininkiäkin oli. Muutaman välin jaksoin lopussa puristaa ihan kisavauhtia kun Kalveen Henri tuli yhtä matkaa mutta viikontakainen suunnistusmaraton painoi aikalailla jaloissa. Sen mukaan niitä virheitä tulikin, erityisesti muutamalla vikalla:http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=89&kieli=en.

Silleen yleisesti suunnistus pysyi kuitenkin hanskassa mistä on hyvänä osoituksena molemmat pitkät välit ja niiden toteutus. Valinta ekalla pitkällä (2-3) oli tosin aika raaka mutta onnistui lopulta onneksi aika hyvin. Suo keskellä väliä oli kyllä aika hazardia juosta yli mutta enpä uponnut oikeastaan polvea enempää... Kevään FinnSpringillä oli pahempia soita. =) Nelosella ja vitosella kartta rastin lähistöllä oli aika epämääräinen, mutta kyllä rastit löytyivät jos vain uskoa oli tarpeeksi. Nelosella sitä ei kyllä ollut... Kutosella tuli sitten vuoden komein lento juuri ennen rastipukkia ja taisi Henrikin sen nähdä, ainakin reittihärvelin kommentit siihen päin viittaa =) Tuo lento ruhjaisi vähäsen oikeaa polvea ja se on ollu vähän kipeä nyt pari päivää... toivottavasti ei reenistä rupea ärsyyntymään.

Nyt sitten olisi tarkoitus ruveta vähän tutkimaan mitä kaikkea Jkylän ympäristöstä löytyy ja käydä ehkä vaeltamassa jossain mukavassa paikassa tässä lähistöllä. Paikallin yöcuppikin kiinnostaa. Toivottavasti kaikki jaksaa reenata tulevan talven ja ensi kesänä nähdään entistä tiukempi sarja. Tosin se voi omalle kohdalle merkitä vähän kesympää kesää armeijan vuoksi, mutta sitten toisena vuonna kakskymppisissä tullaan taas sen mitä pystyy!

Sm-putki jatkuu...

2009-09-28T10:25:00.006+03:00

Eipä ollut kehuskelemista olossa eikä suorituksissa Savonlinnassa ja Joensuussa, koska juoksin molemmat kisat kipeänä... itse asiassa aivokalvontulehduksessa... Lääkäri ei suositellut sitä, mutta sain juosta sillä ehdolla, että kävin näyttäytymässä lääkärissä myös maanantaina. Kaikista oudointa tuona viikonloppuna oli että samana päivänä tai jopa samassa kisassa kulku vaihteli ääripäästä toiseen ja sen mukana mielialakin... Onneksi pummeja ei pahemmin sattunut muutakuin keskimatkan karsinnassa ja se pummikaan ei tiputtanut finaalista vaan todella surkea fyysinen kulku. (Hävisin kärjelle noin minuutin kilometrillä)

Yhtä kaikki, en suosittele juoksemaan keskimatkan tyylisiä kisoja kipeänä sillä jalat on olleet sitten jumissa koko viikon... Am-yö perjantaina niitä vähän aukaisi, mutta nyt eilen juostu Jämin suunnistusmaraton ei asiaa kyllä paljon auta. Pitää vaan kärsivällisesti käydä avaamassa nyt jalkoja lenkillä ja hieroa/venytellä niitä mahdollisimman paljon.

En piirtänyt kumpaakaan kartta siitä syystä, että molemmissa kisoissa reitti oli joko suora, tai polkukierto. Polulle ei kannattanut kuitenkaan lähteä ellei se sijainnut ihan rastiväliviivan vieressä ja am-yössä juoksinkin polkua vain välit 5-7. Yön rata osoittautui lopulta aika helpoksi sillä kilometrivauhti kohosi aika huimaksi. (Samulla 7,1 ja itsellä 7,4 min/km) Pummia kertyi semmoiset kolme minuttia, kun sitä karttaa ei vielä tällä kertaa tajunnut lukea siihen malliin miten yöllä pitäisi. Tuo asia korjataan kuitenkin sm-yöhön. Siellä samanlaisella vauhdilla taistellaan mitaleista joten mikä tahansa on vielä mahdollista Tammisaaren yötä odotellessa. Pirunpesän kartta oli yllättävänkin hyvä ja itse yllätyin täydellisesti siitä, että tuohon maastoon saatiin hyvät kisat aikaiseksi...

Sitten katsahdus Jämille. Voisin sanoa, että kokeilkaa ihmiset suunnistusmaratonia. Ehkä sitä pisintä matkaa ei tarvitse juosta, mutta edes sitä 15 kilsan lenkkiä. Tapahtumana nimittäin suunnistusmaraton ansaitsisi kasvaa, koska tunnelma siellä on hieno ja radat mietittyjä. Rastipisteet eivät ole liian vaikeita, jotta ajatus maratonin kaltaisesta suorituksesta pysyy hengissä, mutta rasteille on silti osattava suunnistaa mikäli haluaa selviytyä sitä lyhintä tai edullisinta reittiä. Polkukiertojakin oli aina tarjolla väsähtäneimmille juoksijoille. (Itse asiassa myös minä käytin lopussa, koska jalat ei vain antanu periksi juosta kunnolla metsässä) Tässä vähän väliin ihmeteltävää kartan muodossa:

Jännästi ne meni tuohon mutta ovatpa kuitenkin... Suurin haaste tuolla lenkillä oli lopun kiipeäminen harjulle. "Tapponousu" oli varmaan se mielenkiintoisin kohta sillä väsyneillä jaloilla sillä niin jyrkkä nousu aiheuttaa helposti krampin ellei kiipeä viisaasti. Maalin pääsin ajassa 2.49.00 ja oma tavoitteeni alittui 11 minuutilla. Lopun könyäminen lisäsi aikaan luullakseni semmoisen kymmenkunta minuuttia, mutta se kuuluu asiaan kun mennään fysiikan äärirajoilla. Tärkeintä oli, että lopun väsähtämisestä huolimatta pääsin juoksemaan maaliin ilman kramppeja ja siten pohjat sm-yöhön ovat yhä kunnossa myös lihahksiston osalta.

Omalla kohdalla veri vetää varmasti takaisin tämän koukuttavan urheilumuodon pariin ja mietinkin vähän mitä tekisin ensi kerralla toisin tai paremmin:

- Lämmittely: Erittäin tärkeää, jotta pääsee heti alusta asti rytmiin. Ensi kerralla pikkuisen rauhallisemmin ja pidempään

- Kengät: Nyt jalassa oli VJ:n tämän vuoden malliston "piikarihybridi"-kengät ja niillä oli hyvä juosta koko matka. Paremmat tuohon hommaan olisivat kuitenkin Icebugit, koska niiden nastat ei paina jalkapöydän etuosaa.

- Tankkaus: Tärkein osa! Aloitin tankkauksen vasta ensimmäiseltä perhoselta tullessa, mikä oli liian myöhään. Lisäksi pitkälle perhoselle lähtiessä otin vain urheilujuomaa. Siinä olisi pitänyt hoksata ottaa myös rusinoita ja suolakurkkua. Suolat olivat juoksussa vielä tärkeämpiä kuin pitkän matkan hiihdossa.

- Vauhdinjako: Onnistui itseasiassa aika hyvin. Innostuin vähän liikaa radan takaosissa kun edellä olevan selkä näkyi vartin ajan. Oma kunto ei ollut yhtä hyvä kuin edellä menevän kaverin niin se sitten kostautui lopussa.

Pitkän kaavan mukaan...

2009-09-13T19:59:00.005+03:00

... eli siis vuorossa oli tänä viikonloppuna erikoispitkämatka aluemestaruusarvolla höystettynä. Kisan arvon mukaan tuli tehtyä erikoispitkä pummi. Ei sinänsä ajallisesti, mutta matkallisesti kylläkin... itseasiassa varmaan kauden typerin pummi. Johtui tosin vähäsen asenteesta, mikä ei tuntunut olevan kenelläkään kisailijalla kohdallaan tänään ennen lähtöä. Kyllähän siinä sitten joutui muutaman rastivälin laittamaan tossua toisen eteen, mutta lopputuloksena radasta tuli juostua kunnolla ehkä noin kolme-neljä kilometriä (koko matka oli siis 10,4). Ensi viikon keskimatkan kisat pyöri mielessä eikä siinä paljon viittinyt sitten päästellä. Kyllä sitä Jussikin (Virnala) huuteli välillä ettei kannata itteänsä suolla väsyttää. Hyvä että järjen ääntä kuuluu vähän muualtakin kuin omasta päästä. Eipä päässyt oma into yllättämään. Kerrankin näin päin! Yleensä kaikki valmistautumiset on tullut pilattua kärsimättömyydellä.

Spekuloitiin vähäsen sitten tuossa kisan jälkeen porukalla ratamestarityötä ja tultiin siihen tulokseen että ihan kelpo rata oli kerrankin ep:llä tullut tehtyä maastoon. Vähän jäi ihmetyttämään ratkaisu olla käymättä maaston hienoimmalla mäellä sekä juomapaikan täydellinen sivuuttaminen. Lisäksi yksi notko lopussa oli tajuttoman epäselvä... (valvoja!!)

Nuo seikat ovat kuitenkin aika pieniä juomapaikan sijoittelua lukuunottamatta (matka >10 km) ja Jussit järkkäsi pitkästä aikaa kunnon erikoispitkät. Kiitos.

Niin ja tuossa viikolla tuli tehtyä kauden ensimmäinen yöharjoitus... Aika epävarmaa menoa ja sen kertoo aikakin (1.07.42, 6.6 kilsan radalla). Toisiksi viimeisen rastin pummi jäi harmittamaan sillä polkujen pienuus näkyi kartalta... en vain ottanut sitä tarpeeksi tosissani. Siinä meni sitten viisi minuuttia ihan turhaan. Kuitenkin yökausi on nyt avattu, joten am-/sm-yöhön ei tarvitse lähteä täysin kylmiltään.

"Taidat olla viides! Kuinka ihmeessä tuon teit??"

2009-09-07T18:57:00.002+03:00

Otsikon mukainen palaute löytyi kännykän saapuneista viesteistä isän allekirjottamana kun ensimmäisen kerran hoksasin päättyneen sm-pitkän jälkeen katsahtaa kyseiseen vekottimeen. Oma hämmästys kyseisestä kisasta on herännyt vasta jälkeenpäin väliaikoja katsellessa. Vauhti on ollut paria virhettä lukuunottamatta lähes kärjen luokkaa!! Fin5 antoi tosin jonkin verran viitteitä siitä että voisin pysyä muiden vauhdissa keskimatkalla. Plaketti pitkältä tuntuu kuitenkin aivan uskomattomalta monien kevään ja kesän sairastelujen jälkeen...

Onnistuminen oikeassa paikassa on ollut itsellä suorituksissa ongelma jo jonkin aikaa. Tänä vuonna jää alkoi kuitenkin rikkoutua sillä pitkään peikkona ollut am-pitkä meni suunnitelmien mukaan eli rennosti sekä "isoja" pisteitä maastosta hakien. Ajatukset olen pitänyt pois suunnistuksesta, joten blogiakaan en ole pahemmin päivitellyt. Jokunen täsmäharjoitus NuJuun on tullut tehtyä ja parit iltarastit käytyä kunnan tai seuran mestaruus mielessä. Tämän tyylin valmistautuminen on puhdas kokeilu, sillä edellinen hyvä sm-kisa oli 15-sarjassa Kytäjällä (odotan innolla Jukolaa). Tuolloin jouduin nielurisaleikkaukseen juuri ennen kisoja ja tulin karsintaan kahden viikon vuodelevon jälkeen. Valmistautuminen meni siis täysin erilaisen kaavan mukaan kuin viime vuosina jolloin tuli käytettyä paljon energiaa tulevan kisan miettimiseen.

Valmistautumisen muutos toi sekä karsintaan että itse finaaliin merkittävän piirteen mukaan suunnistukseen... nimittäin kauan kateissa olleen keskittymisen. Viime syksyn yökisoissa ollut piirre katosi talven myötä ja vilahteli välillä kesken kauden vähemmän tärkeissä kisoissa. Ei koskaan niissä kovemmissa. Kainuusta lähtien homma on lähtenyt oikeaan suuntaan Jukolan viestin pettymyksen antavan motivaation turvin ja toivottavasti vielä paranee. Pitkän suoritus ei ollut virheetön =)

Siinä siis pähkinänkuoressa syy minkä näen olleen se viimeinen asken erinomaiseen kisaan oikealla hetkellä. Nyt ovatkin sitten parin viikon päästä edessä kauden päätavoite, nimittäin sm-keskimatkan kisat Savonlinnassa. Toivottavasti kaikki juoksevat siellä hyvin, jotta oma taito todella punnittaisiin ja saisin nähdä riittääkö oma nokkeluus ja fysiikka korkeallekin kun vuotta nuoremmat tulevat mukaan... Kisa on kuitenkin luonteeltaan täysin erilainen. 15 joukkoon on ehdoton tavoite, mutta plaketti olisi hieno päätös tälle kaudelle. Talvella tuli nimittäin vastattua omalle valmentajalle seuraavasti tämän kysyessä tavoitteita kuluvalle kaudelle: sm-keskimatka (plaketti), am-pitkä (mitali)

Reittihärvelit:

Karsinta:http://www.kokkens.fi/reitit/06_alku/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=145&kieli=

Finaali: http://www.kokkens.fi/reitit/06_alku/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=144&kieli=

Kesää eteenpäin

2009-07-26T19:05:00.005+03:00

Kesäkuun viimeisiä päiviä viedään ja reenikausi on taas parhaimmillaan. Suunnistus on alkanut sujumaan vähitellen taas, mutta jostain kumman syystä tänä kautena ei vain pääse täyteen vauhtiin sillä kun nyt on sairasteluista selvitty niin suunnistusvedoissa pari viikkoa sitten pahasti revähtänyt nilkka ei ota toipuakseen. Kyllä sillä juoksee, mutta vaikutus on mentaalisella puolella aika suuri pienen kivun takia nilkan vääntyessä.

Pieni jarru tänä vuonna on ehkä ollut eduksi suunnistussuorituksia ajatellen sillä fokuksen on saanut keskittää suorituksen analysointiin ja viilaukseen sekä oman elimistön suorituskyvyn analysointiin. Tuolla saralla saattaa oma suorituskyky sekä sujuvuus parantua, jos oma kriittisyys on riittävää tasoa ja nöyryyttä löytyy korjaamaan virheet sekä tekemään toistoja.

Suorituksen puolella analyysi on tänä vuonna keskittynyt pitkien välien toteuttamiseen sekä reitinvalintoihin. Reitinvalintapuolella ongelma tuntuu yksinkertaiselta: mihin oma fysiikka riittää? Onko suora valinta liian fyysinen vaiko kierto liian huono tai pitkä? Tänä vuonna on tullut kuitenkin vastaan, että asiaa pitää käsitellä vielä aivan toiselta kannalta... Kyseessä ei olekaan fysiikkaan viittaava valinta vaan siihen, mitä saat kartasta irti nimenomaan kilpailuvauhdissa. Oma taito pitäisi siis tuntea tarpeeksi hyvin, että tuon muutaman sekunnin aikana jona lukee karttaa rastilla, tai reitillä ennen sitä, pystyy päättämään mikä reitti on itselle se sopivin. Hyvänkin reitinvalinnan etu häviää huonossa toteutuksessa mikäli vähän huonompaa reittiä pystyy häiriöttä etenemään. Pitkällä välillä vaikutus on erityisen suuri. Oma eteneminen maastossa on parantunut alkuvuodesta huimasti suunnistusajattelun muuttuessa. Kun reitinvalinnan tekee sujuvuuden perusteella eikä pelkän nopeuden, on reitinvalinta pakostakin nopea (mikäli ei kierrä mahdottomasti). Sujuva eteneminen antaa myös mahdollisuuden ennakointiin sekä tulevien rastivälien lukemiseen. Tänä kesänä tarkoitus onkin kehittää oman juoksun sujuvuutta eri maastotyypeissä sekä parantaa suunnistusajattelua yleisesti sekä maastossa että kartalla. Jos tuo tuntuu toimivan niin se itselle sopiva uusi harjoitusmetodi on sitten löytynyt. Tänä vuonna se on ainakin tuonut kevään ensimmäisiin kisoihin nähden ihan hyvää tulosta. Rastinotto onkin sitten ihan eri juttu ja siinä virhettä pystyy tekemään usein enemmän kuin itse matkalla. Se puoli on kuitenkin enemmän kiinni siitä, osaako hidastaa ennen rastia tarpeeksi ennakointia varten.

Harjoituksista sekä kisoista:

Heinäkuun harjoituksista sekä kisoista pystyy sanomaan sen verran, että ihan hyvässä vauhdissa mennään. Näyttäisi vain siltä että tällä vauhdilla ei tule olemaan realistisia mahdollisuuksia ottaa edes plakettia sm-kisoista, mutta mitalejahan ei jaeta ilmaiseksi. Ovatpahan paineet ainakin muilla =) Treenaankin tänä vuonna lähinnä omaksi ilokseni ja koetan päästä semmoiseen kuntoon, että pystyisin keskimatkalla vähän kiusaamaan poikia, kenties jopa ottamaan sen plaketin. Tarkoitus olisi kuitenkin päästä mahdollisimman hyvään kuntoon ennen armeijaa (mikäli nyt paikka sieltä heltiää tammikuussa). Se saattaisi mahdollistaa harjoittelun toivottavasti myös armeija-aikana. Tavoitteet ovat siis pitkällä tulevassa, jotta sitten toisena vuonna kaksikymppisissä alkaisi kuntokin olla sitä mitä pitää ja reenipohjat kunnossa.

Tässä muuten vähän kartta-analyysia NuJu-maaston läheltä. Viivan vihreän mukaan vauhtia pukkaa, mutta lopun jätän kullekin itselleen sillä onhan tuo kisa vasta tulossa ja oma analyysi maastosta vasta puolitiessään... mutta sen tiedän, että kukin saa varautua vaasalaiseen maastoon, joka ei ole sieltä helpoimmasta eikä selvimmästä päästä...

Kesän syvin pettymys... toivottavasti

2009-06-25T13:47:00.006+03:00

Kesäkuu etenee jo kohtuu pitkällä ja alan itsekin vähitellen tuntea, että saattaisin saada kelpo tuloksia rasteilla aikaan. Toivottavasti tämän kesän pohja on nyt sitten saavutettu ja suunta on ylöspäin. Lopullinen kunto vaatisi vielä lukuisia mäkivetoja ja muitakin kovia reenejä joita tässä nyt sitten hamutaan kesän mittaan... Jukola näytti että mies ei ole kuitenkaan kovin toivottomassa kunnossa vaikka tulikin sairastettua kuukauden verran keuhkoputkentulehdusta juuri ennen... Tuntuu että tämä vuosi on yhtä tuskaa eikä pysty reenaamaan kunnolla ilman pitkiä sairastumisia. Näissä se tahto kuitenkin mitataan ja katsotaan pystyykö ensi vuonna ottamaan itsestään sitten irti sitäkin enemmän... Tavoitteet tältä vuodelta voi melkeimpä unohtaa ja keskittyä tekemään vain sen mihin pystyy ja mihin kunto riittää. Kunto ainakin mitataan huomenna sekä lauantaina Saarijärvellä kun käväisen juoksemassa vähän kankahilla.

Jukolasta tosiaan voisi tiivistää kaksi sanaa mitkä kuvaavat hyvin fiiliksiä tältä vuodelta: syvä pettymys. Oma taktinen puoli petti tänä vuonna hyyyvin pahasti, kun maastossa rupesi tapahtumaan normaalista poikkeavaa... Jukolan radoista voisin sanoa, että vaikka kaikki mollasivatkin ratoja juoksullisiksi niin eivät ne sitä täysin olleet. Yöllä haastetta oli yhtä paljon kuin ennenkin, päivästä en tiedä. Näytti kyllä helpommalta, mutta ainoa ero oli, että kankaan sijasta jalan alla narskui tie tai polku. Jaloille se ei tee hyvää, mutta runsaat polut tekivät hommasta kuitenkin suunnistuksellista. Sanoisin, että jos Jukola olisi ollut kokonaan yöviesti, ei kellään olisi ollut mitään valittamista...

Jukola:

...mutta ehkä on viisaampaa jättää spekuloinnit maastosta "enemmän tietäville" (en muuten minäkään pysy tiellä toisten vauhdissa) ja kertoa vähäsen omista fiiliksistä. Tuo syvä pettymys lähti oikeastaan siitä kun oltiin lähestymässä ampumarataa... Oikeastaan kyse oli yleisörastilta toiselle menosta... Oma sijoitus oli tuossa vaiheessa kohentunut aika hyvin, koska pää oli pysynyt kylmänä ja hätyyteltiin jo melkein sijoja 200 parhaan joukossa. Tuossa vieressä näkyvällä välillä vaan tapahtui melkein kaikki mitä voi mennä pieleen. Alku sujui ihan hyvin aukon reunaa pitkin, mutta sitten vastaan tuli kuusitiheikkö josta ei päässyt läpi vaikka tuli juostua täysiä suoraan päin!? Se sekoitti aika paljon, koska juuri tuosta kohtaa samaan tiheikköön MENI ura!! No päätin kiertää sitten seuraavan mäen oikealta, koska arvelin sieltä pääsevän hyvin mäen ohitse, mutta koko alue olikin täyttä puskaa enkä löytänyt tietenkään uraa jalkojeni alle. Tässä vaiheessa tiesin aikaa menneen muutaman minuutin jo reitinvalintaan... Seuraava korjausyritys olikin sitten hakea rastille vievä ura viimeisen mäen päältä jalkojen alle, mutta mäen ollessa taimikkomainen en sitten huomannut uraa ja päädyin ihmetellen aukolle, josta korjasin sitten vihdoinkin oikein. Takkiin kärjelle tuolla välillä tuli noin 9 minuuttia joten virhettä tuli suunnilleen seitsemisen minuuttia... mutta tuo koko aika ei selity reittivirheellä ja pummilla nimittäin juuri ennen rastia aukon laidassa kompastuin ja oikeaan reiteen iski viiltävä kipu. Luulin että kanto meni jalasta lävitse ja koko homma on nyt sitten ohi. Jonkin ajan päästä uskalsin katsoa jalkaa ja se näytti ehjältä... kaikeksi onneksi täytyy sanoa että tuli vain puujalka. Näin jälkeenpäin ajateltuna kävi aikamoinen tuuri, että pysyin ehjänä ja siitä hyvästä olisin hyvinkin voinut antaa enemmän sijoja takkiin kuin tuon 70 ketkä menivät lopussa sitten ohitse jalan takia.

Kisan jälkeisen pettymyksen pyyhkimisessä kesti aika kauan sillä mikään ei ole ennen tuntunut noin pahalta. On aika raskasta juosta useampi kilometri maaliin puolirampana, kun siihen asti hyvin menneessä kisassa ohitetuksi tulleet kuittaavat takaisin viimeistään loppusuoralla ja varsinkin loppusuoralla. Mieli kuitenkin palaa, koska Jukolan taikayö saa jokaisen tunteet pintaan. Toivon vain, että saan revanssin ensi vuonna eli yöosuuden vastuulleni.

Katsaus kesään

2009-05-01T15:56:00.002+03:00

Etelän reissulta oli tuomisina kaksi keskinkertaista kisaa... Salossa ei sinänsä tullut virheitä sen kummemmin, vain yksi minuutin reitinvalintavirhe sekä muuta virhettä reilu minuutti. Juoksu ei kuitenkaan kulkenut ja näin kärki karkasi aika reilusti. Paimiossa päivä olisi ollut oikea jopa kovaankin tulokseen ja "vaikeat" rastitkin löytyivät helposti, mutta kun rastina on semmoinen kolme-neljä metriä korkea kivi alamäessä niin ei vain osunut silmiin tällä kertaa :) Analyysin tuloksena on lyhyelle välille karkea suuntavirhe sekä parin notkelman väärin lukeminen. Pitänee ilmeisesti opetella pysähtymään, kun ei tiedä missä ollaan... Niinhän sitä muutkin tekee.

Paimion kisa herätti kysymyksen, että pystyykö aggressiivisuutta sekä rauhallisuutta sisällyttämään samaan suunnistukseen? Vain toisen luonteenomaisen piirteen hallitseminen tuo aina saman tuloksen. Aggressiivisesti mennessä tulee virheitä, omalla kohdallani välillä aika pahojakin. Rauhallinen suoritus on puolestaan usein virhevapaa, kuten kuntorasteilla. Tuossa vauhdissa kärki kuitenkin karkaa. Kisassa pitäisi siis pystyä siihen kuuluisaan rytmitykseen: helpoissa kohdissa aggressiivisuuteen, hankalissa rauhallisuuteen. Yhdistelmä on yksi niitä vaikeimipia haasteita, mitä suunnistus sisällään kantaa, sillä jos rytmityksen osaisi täydellisesti tarkoittaisi se usein myös aika täydellistä suoritusta. Pummit sattuvat nimittäin tulemaan usein juuri tämän taidon puutteesta. Nyt on siis löytynyt uusi osa-alue mitä pitäisi lähteä parantamaan. Pari vuotta sitten parannus onnistui, mutta katosi sitten parantuneen vauhdin myötä.

Tuota ongelmaa lähden parantamaan huomenna Närpiöön, jossa juoksen H20E-sarjassa. Matka on kyllä aika hulppea (10,6 km) mutta sen ei pitäisi tuottaa kunnolle mitään ongelmia, koska Närpiössä ei ole mäkiä. Siitä varmaan tuo matkan pituuskin johtuu. Lähtölista näyttää tosi kovalta eli epäonnistumisesta rokotetaan pahasti. Huominen onkin siis mitä parhain tilaisuus siihen rauhalliseen suunnistukseen. Sunnuntaille meillä on pitkästä aikaa luvassa taas viestijoukkue ja tuota kisaa odotankin mielenkiinnolla. Kahdella ekalla osuudella on Henkka sekä Jussi (Virnala) jotka kummatkin voivat tulla metsästä ihan millä sijalla vain. Kummatkin osaa juosta porukassa, joten jos hajonnat eivät ole kohdallaan niin vauhti voi olla kovaakin. (Saattaa olla muutenkin) Omalla kohdalla ankkuriosuus tulee varmaan olemaan aika lailla sijan varmistaminen tai nostaminen vähäsen. Riippuu vähän mistä asetelmistä metsään päästään. Toinen ilonaihe viestijoukkueen lisäksi on seuran toinen samassa sarjassa. Ensimmäistä kertaa RasKulla on kaksi poikajoukkuetta samassa sarjassa, josta saadaan olla hyvinkin tyytyväisiä. Toivottavasti kakkosellakin menee hyvin.

FinnSpringin jälkeen kesä näyttää aika selvältä: toukokuussa käyn kisaamassa mahdollisimman paljon jotta tulee tuntumaa siihen hommaan ja kesäkuussa näillä näkymin edessä olisi ainoastaa Jukolan Viesti. Muuten tuo kuukausi näyttäisi ainakin vielä olevan reenikuukausi. Heinäkuussa on Kainuun rastiviikko ja sen jälkeen Fin5. Finillä taidan käydä vain pikamatkan. Sitten on merenkurkun rastipäivät. Elokuu on am-kisojen aikaa taikka sitten lähden tunturisuunnistamaan, jos saan jonkun mukaani aluemestaruuksista huolimatta. Utsjoen kisat kiinnostaisivat aika paljon. Tämän jälkeen on vielä NuJu sekä syyskuun sm-kisat. Kisoja tulee siis ihan tarpeeksi tänäkin vuonna, mutta ensimmäistä kertaa yritän pitää kesällä myös tauon harjoittelulle. Katsotaan auttaako se sitten syksyn kisoihin.

Rannikon harjoitus"leirillä"

2009-04-21T18:25:00.004+03:00

Leirilimme kotoa päin Närpiön tulevan FS-maaston pohjoispuolella hankkien vähän tuntumaa suuren kisan maastoon. Analyysi harjoituksesta on selkeä: luukutetaan lujaa, käyrät eivät näy (kumpareet kyllä) eikä puskaan saa suunnistaa... Maasto on ehkä omalaatuinen, mutta en sanoisi sitä ainakaan tuon harjoituksen perusteella niin ihmeelliseksi kuin mitä kuvaa siitä yritetään antaa. Haastavaa suunnistus tuolla toki on ja juoksu nautinnollista... tai ainakin omasta mielestäni. Henkan mielipide tuli selvästi esille jo 2-3 välillä: "mä en tykkää yhtään tästä maastosta".

Tuon kaiken kun ynnää niin näyttäisi hyvältä kevään isoimpia kisoja ajatellen. Hitaat maastokohdat antaa mahdollisuuden vähän palautua mikä onkin välttämätöntä näin kevätkuntoisena. Todennäköisesti muut on vielä askeleen edellä tässä vaiheessa kautta, koska reeneissä on määrävaihe loppumassa. Muilla se on vaihtunut jo pari kolme viikkoa sitten. Tuo ero tuntuu siinä kaikkein kovimmassa vauhdissa. Muilla on vielä yksi vaihde enemmän.

Tiomila:

Tuolta Ruotsin puolelta ei ainakaan RasKun kannalta ole kantautunut kovin iloisia uutisia... tai Ilkasta sai kyllä lukea naisten ykkösjoukkueen menestyksestä. Kurikan joukkue tuntui näin tavallisen tallaajan näkökulmasta aika kovakuntoiselta, mutta vain kaksi löytyi lopulta osuusajoista sieltä kärkipäästä. Ei siinä muuten mitään, mutta myönnettäköön että järkytyin vähäsen kun oman sarjalaiset pistivät meidän edutusjoukkueelle jauhot suuhun. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa, joka on oman tason nostaminen vähitellen sille tasolle mitä sen pitäisi olla. Näköjään pitäisi ruveta hätyyttelemään noita meidän viestinviejiä... ainakin päiväosuuksilla.

Kärki näyttää taas tänä vuonna tiomilassa siltä, että ruotsalaiset ja norjalaiset jylläävät. Meidän suomalaisten iloksi kärkeä seikoittivat onneksi KR sekä VeVe, mutta Kristiansandia ei kyllä pystytä juoksemalla voittamaan. Jukolassa tosin katsotaan kuinka paljon ruotsalaiset ja norjalaiset ovat suunnistuksessa näitä kahta suomalaista huippuseuraa perässä.

Vanhoja reittejä juoksemassa...

2009-04-17T16:54:00.002+03:00

Leiriltä ollaan kotiuduttu ja puoli viikkoa on tullut taas treenattua omillaan. Leiriltä jäi antoisia kokemuksia sekä harjoituksista että kisoista. Tosin kevätyönviestissä jollain järjestäjällä viirasi sen verran päästä että päättivät antaa mullekin kepsin selkään... Siitä arvaa sitten millaista käyrää tuli söhellettyä kun yritti pysyä joukon mukana leiristä väsyneillä jaloilla. Kepsi ei onneksi ajatuksiin juolahtanut kertaakaan. Kuuluttaja oli tosin jossain vaiheessa tehnyt vitsiä reitinvalinnastani... ihan aiheesta tosin kun itse reittiä katsoo :)

Viestistä ei tosiaan ole sen enempää kerrottavaa... Joka haluaa nähdä viihdyttävää rastien etsintää voi katsella RasKu 2 -joukkueen outoja käyriä varsinkin radan loppupuolella. Tuolloin muilla oli juoksussa yksi vaihde enemmän kuin itsellä. Kansalliset Raumalla menivät taasen suunnitelmien mukaan. Koko matkan kädessä valitti sykemittari, jos sykkeet nousi yli aerobisen kynnyksen, joten ensimmäistä kertaa myös lopussa oli helppo juosta. Seuraavat kisat sijoittuvat runsaan viikon päästä Saloon sekä Paimioon, joista lähdetään hakemaan riittäviä rankipisteitä rastiviikon eliittisarjaan pääsyä varten.

Tänään harjoituksena aamupäivällä oli ohjelmassa vuoden 2003 maakuntaviestin aloitusosuus. Tarkoituksena oli pistää kampoihin vanhoille viestin aloittajille, mutta oma kulku ei riittänyt tutusta maastostakaan huolimatta. Toki maastossa oli vähän lunta siellä täällä mutta laittaisin siinä hävityn ajan maastontuntemuksen piikkiin. Takkiin 5,0 radalla tuli 6 ja puoli minuuttia (36.16) vanhaan pohja-aikaan jonka tekijänä lukee vanhoissa tuloksissa Juha Sorvisto. (29.47) Tulevana kesänä voisi kokeilla tuon pohja-ajan rikkomista. Luulisin että kun lumet lähtee niin ajasta lähtee pari kolme minuuttia pois. Hyvänä päivänä pitäisi siis tuo puoli tuntia olla rikottavissa ensi kesänä, jos ei tasoitusta maastontuntemuksesta oteta huomioon.

Kuun reenejä: http://treenit.net/q.php?q=NjIwOUAyMDA5LTQ=

Kortteleja

2009-04-09T09:53:00.003+03:00

Tänään onkin sitte aika lähteä Turkuun päin leireilemään... Lähtö on kuitenkin vasta reilun tunnin kuluttua, joten tässä kerkeää vielä hyvin kirjoittaa pienen tekstin. Leirin ohjelma vaikuttaa aika sopivalta: pari harjoitusta päivässä. Kolmannen saa tehdä itse jos haluaa, mutta todennäköisesti ei kukaan sitä tee. Luvassa on ainakin viivaa, viuhkaa, käyrää, yötä sekä normisuunnistusta.

Käväisin eilen Jalasjärvellä leikkimässä uudella gepsilläni ja totesin reittien pitävän yllättävän hyvin kutinsa... Tuossa vieressä on reitit kevään ensimmäisiltä kuntorasteilta :)

Leireilyä härmän maisemissa

2009-04-02T14:44:00.004+03:00

Kiirettä on viikolla pitänyt, kun on Cernin matkalta valmisteltu sponsoreille pientä esittelyä matkasta. Hyvin on siis kevyempi reeniviikko täyttynyt muulla ohjelmalla. Tuossa sivussa on viime viikon karttakävelyt. Ideana oli mennä suoraan viivaa pitkin.

Viime viikonloppuna käväisin tekemässä reenejä vähän Härmän kuntokeskuksessa av-porukalla. Jokainen reeni pitkää rauhallista lukuunottamatta tuli tehtyä kunnolla, pitkä jäi vähän lyhyehköksi. Joka tapauksessa alle tuli lauantailta tekniikkaharjoitus sekä VK-reeni. (MK alueelle ei tämä poika päässyt) Sunnuntaille tuli "pitkä" sekä kuntopiiri. Olo oli yllättävänkin hyvä koko leirin. Tehoja ei vain saa irti.

Nyt on sitten muutama päivä viikolla ihmetelty molemmissa kantapäissä olevaa kipua, joka iski tiistai-illasta. Olen yrittänyt vähän vältellä juoksemista ja kääntää reenejä pariksi päiväksi muihin lajeihin. Tänään on taas tarkoitus kokeilla sattuuko vielä. Pari vuotta sitten taakse jääneet akillesjänneongelmat olisi kyllä mukava todeta menneiksi, mutta ei sitä ikinä tiedä. Pitää ilmeisesti vain keskittyä huoltamaan taas jänteitä. Kisakausi olisi ihan mukava aloittaa ensi viikolla.

Pääsiäisenä olisi tosiaan tarkoitus lähteä katselemaan etelä-suomen lumitilannetta Turun Alppilaan, josta käsin tehdään muutama harjoitus sekä käydään juoksemassa kevätyönviestiä. Aika näyttää tuleeko itselle paikka yön siimekseen vai juostaanko firmaa, mutta maanantaina oleva Rauman kisa on ainaki varma. Sekin on muuten varma, että jos yöosuus tulee, niin lamppua en lainaa keneltäkään viime vuotiseen malliin vaan oma halogeeni laitetaan päähän. Ei se yöcupissakaan sen huonompi ollut kuin xenonit... ja pysyy varmaan päällä koko osuuden, toisin kuin viime vuonna :)

Ja kuun reenit: http://treenit.net/q.php?q=NjIwOUAyMDA5LTQ=

Talven ainoat hisukisat

2009-03-22T12:57:00.003+02:00

Taas on tämän vuoden AM-viestit hiihtosuunnistuksessa takana päin ja tiukka taistelu käytiin voitosta loppusuoralla Jurvan ja Kortesjärven kesken. (Tulokset) Ihan ei Antin isku riittänyt vaikka saman ajan lopulta saikin Jaakon kanssa. Olisiko hävinnyt monon mitalla?

Oma suoritus viestissä oli ihan hyvä. Fyysisesti päivä oli parhaasta päästä, koska fysiikka antoi mahdollisuuksia vetää välillä hapoillekin. Harmi vain että reitinvalinnoissa tuli takkiin semmoinen pari minuuttia.

Virheet radalla tulivat valinnoissa kakkoselle, kutoselle sekä kasille. Kakkosen virheen olisi voinut välttää lukemalla urat ennen rastia paremmin, minkä vuoksi päästin väärää uraa alas ohi rastista. (+ ½ min)

Reitinvalinta kuutoselle oli hirveä söhellys, mutta onneksi hyvä toteutus paransi vähän rastiväliaikaa. Nopeampi valinta olisi vienyt vasemmalta pienen suon yli hiihtouralle ja tielle. (+ ½ min)

Viimeinen reitinvalintavirhe oli sitten katkoviivauran otto suksien alle kasille mentäessä. Heikko moottorikelkkaura kiemurteli kuusikossa rinnettä ylös, kun oikealla olisi mennyt kolmekin hiihtokelpoista tietä mökkikylän keskellä. (+ 1 min)

2009-03-17T15:09:00.003+02:00

Alkavathan ne kirjotukset olla vähitellen takanapäin joten pystyy vähän päätä jo lepuuttamaan... Pahimmat kokeet äikän ja enkun muodossa ovat mennyttä ja enään täytyy kirjoittaa vain kemia sekä matikka. Treenien ja lukemisen yhteensovittaminen on ollut yllättävän rankkaa ja energiaa ei olekaan piisannut yhtään mihinkään ylimääräiseen. Reenit ovat olleet sitä perussettiä kun ei ole jaksanut itse kehitellä mitään erikoisempaa. Itsepäisenä kävin toki taas eilen maastossa tekemässä tunnin suunnistusharjoituksen hölkäten. Lunta oli melkein polveen. Kumma kun tuo ei suostu sulamaan vaikka aurinko paistaa... Etelä-Suomen leirejä odotellessa ovat ainakin haaveet jo sulassa metsässä.

Tuossa hieman karttaa Laitasaaren kankahilta... Kartta on muuten viistoistatonninen joten matka on pitempi kuin näyttää

Maaliskuun tp

2009-03-13T16:33:00.000+02:00

Laitampa tässä äkkiä maaliskuunkin tp:n näkysälle

http://treenit.net/q.php?q=NjIwOUAyMDA5LTM=

Ulkoministeri Pirkan urilla

2009-03-01T19:13:00.003+02:00

Päivän urakka on takana päin ja meno oli omaan hiihtotaitoon nähden aika hurjaa... Matkaa taitoin koko ajan puoli-pirkan poikien sarjan kolmosen kanssa, joka muuten oli tänä vuonna hurjan loppukirin jälkeen Henkka. Tuo loppukiri ei onneksi koitunut minun kohtalokseni sillä itse miesten sarjalaisena sain katsoa edessäni olevan suuremman numeron nöyrtyvän Ryhtiläisen tasatyöntöjen edessä. Eroa tuossa poikien sarjassa kolmosen ja nelosen välille jäi lopulta niukat kaksi sekuntia. Juuri tuolla hetkellä ei sijasta kuitenkaan tietoa ollut vaan ystävällinen kenttäkuuluttaja huikkaisi peräämme kovaäänisten kautta hetken kuluttua. Oma sijani on Henkan kolmossijan rinnalla vaatimaton 35, mutta olihan osallistujia miehissä kuitenkin liki kaksi sataa ja aika itselleni todella huima, 3.13.46. Tämän tyytyväisempää miestä oli vaikea hakea raviradan läheisestä, harjun päällä olevasta saunasta, jonne hiihtäjät pääsivät rentoutumaan sivakoinnin sekä noin 150 rappusen jälkeen.

Keli Hämeenkankaan metsissä oli aika nihkeä ja kunnon tasatyöntöjä saikin harrastaa vaan noin kymmenen viimeistä kilometriä. Tankkausasemien väliset ajat pysyivät ihmeen tasaisina sillä ensimmäistä sekä viimeistä väliä lukuunottamatta väleihin meni aina 33 minuuttia. Nuo kaksi muuta väliä taittuivat tietenkin vähän nopeammin. Samaa vauhtia meidän kanssamme noin minuutin edellä kulki myös ulkoministeri Alexander Stubb, jota viimeisellä välillä ajoimme tuloksetta takaa. Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja myöntää, että nopeammin meni.

Puoli-pirkan aloitti suuri porukka jälleen kerran liian lujaa ja matkan varrella saikin poimia monen hiihtäjän selät. On siitä sentään jotain etua, että reitti on itselle jo tuttu. Jos omaa hiihtoa pitäisi analysoida, niin sen voisi kiteyttää pariin asiaan: Välit mentiin vuorovetoa Henkan kanssa. Omalla vetovuorolla henkka liukui laskuasennossa takana ja peesatessa roikuin kaikin voimin mukana. Varsinkin vuorotahdissa. Yksinkertaisesti sanottuna en vain olisi päässyt lujempaa kelin puitteissa.

Mutta ensi vuonna jälleen... jos vain silloin uskaltaisi hiihtää sen ysikymppisen...

Epäviralliset tulokset (klo 17.15): http://www.pirkankierros.fi/Tulokset_2009HI011_1.htm

Lumikenkien tarpeessa

2009-02-27T21:36:00.004+02:00

Otsikon mukaisesti tämän viikon karttaharjoituksessa olisi tosiaan ollut hyvä olla pari lumikenkiä sillä yli pari tuntia lumihangessa tarpomista laittoi paikat mukavan lujille. Väliin tuli tehtyä vielä vetojakin. (viitoitukset) Luomaistenkallion metsät olivat suunnistuksen kannalta mukavan hitaat, joten virheitä ei kartanluvussa päässyt sitten isompia tulemaan. Mitä nyt pari 15 sekunnin koukkua kesällä... talvella puoli minuuttia. Nyt on edessä sitten tankkaus sunnuntain Pirkan hiihtoa varten, jossa näyttäisi olevan kohtuu hyvä keli. Nyt olisi tarkoitus paukuttaa vanha 3.31 rikki, onhan ennätys jo vanhentunut pari vuotta ja tehty rauhallisella hiihdolla. Toki olihan silloin lentokeli...

TP: http://treenit.net/q.php?q=NjIwOUAyMDA5LTI=

Liitto tiukentaa rajoja?

2009-02-25T17:57:00.003+02:00

Näin uuden kilpailukauden korvilla tulee aina vilkuiltua SM-kisojen ohjeita ja silmiin osui aika lailla järkyttävä näky nuorten suunnistajien kannalta. Sm-pitkällä matkalla a-finaalin lähtöpaikkojen määrä on tiputettu 40 kilpailijaan eli yhä useampi tippuu betoniin. En tiedä hakeeko liitto ratkaisulla tason nostoa finaaliin vai onko 60 kilpailijan finaali yksinkertaisesti liian raskas prosessi vietäväksi lävitse. Vastaavat rajat ovat kyllä olleet käytössä jo sprintissä sekä keskimatkalla, mutta pitkällä matkalla raja tuntuu oudolta, onhan kilpailulle varattu oma viikonloppunsa.

Ulkopuolisena näyttäisi siltä, että liitto hakee a-finaalille nimensä mukaista statusta. Viime vuosina finaalista ovat suurimmaksi osaksi tippuneet vain ne, jotka ovat onnistuneet jollain tavalla munaamaan itselleen hylsyn. Pitkillä a-finaaliin pääsy ei ole ollut erityisempi saavutus, mutta totuttuun näyttäisi tulevan muutos. Vanha "hölkkäämällä jatkoon" taktiikka tuntuisi vihdoin häipyvän, jolloin karsinta saisi edes jollain lailla panostusta. Toki monilla sama vanha tyyli riittää jatkoon edelleen. Rastit kun pitää edelleen löytää suoraan.

Miten niin lumessa ei voi suunnistaa?

2009-02-20T21:29:00.003+02:00

Kirjoitukset on nyt sitten kirjoitettu ja tulokset saatu. Hyvä alku toi intoa lukemiseenkin ja loma on alkanut vuoroin lukiessa, vuoroin lenkillä. Mitä pidemmälle talvi etenee, sitä parempaan kuntoon sitä näköjään tullaan, sillä tänään kulki tiellä harvinaisen kevyesti. Eilinen harvinaisen kova sähly taisi aukaista paikkoja sen verran että hitaiden lenkkien jumi lähti pois. Että, kun olisi ollut testipäivä tänään. No... loman tullessa alkaa myös määrää tulla vähän enemmän joten näillä näkymin kevättä kohti käydessä näyttää jo paljon valoisammalta ensimmäistenkin kisojen suhteen. Ehkä sitä ei ollakaan niin paljon perässä kun pelkäsin :)

Tuossa hulluuspäissäni kävin tekemässä reenin lumisessa metsässä loukaten melkein polveni kivikossa, jota ei polviin asti ulottuneen lumikerroksen alta paljon näkynyt. Silti tuo kokemus oli käymisen arvoinen ja oli siinä hiihtäjillä ihmettelemistä kun pari rastia ladun likeltä kävin kattomassa. On ne urheilijat hulluja...

TP: http://treenit.net/q.php?q=NjIwOUAyMDA5LTI=

Prelien tuoksinassa...

2009-02-03T20:49:00.003+02:00

Kehossa tuntuu että on päästy vauhtiin... Se on hyvä se. Mutta opettajista ei taida juuri tällä hetkellä samalta tuntua. Eilinen ja tämä päivä on mennyt kuunnellessa äidinkielen opettajan meuhkaamista tunneilla.... En ole ikinä nähnyt luokan olevan niin hiljaa! Noh. Meidän luokka selvisi vielä helpolla maikan sadattelusta verrattuna rinnakkaisluokkaan joka vaipua tunnin jälkeen maan rakoon.

Muuten päivät onkin sitten menny prelejä tehdessä sekä niihin lukiessa. Välillä on käyty tuulettelemassa vähän kepplereitä ja newtoneita pois ajatuksista, jotta niitä voisi taas vähän pänttäillä. Kunnon harjotukset on painottunu viikonlopulle niinkuin viime viikon karttareenitkin. Tosin lenkillä piti käyrä Henkan kanssa kahdestaan,
kun seuran tytöt oli karannu Vuokattiin leireilemään...

Tuossa sivussa on vähän käytyjä rasteja...

Keuhkot tukossa.

2009-01-10T14:45:00.003+02:00

Muutaman viikon reenin jälkeen alkaa vihdoinkin paikat aueta ja saada juoksua alle. Kohta varmaan alkaa kovatkin harjoitteet sujua odotetulla tavalla. Nyt pitäisi sumplia koulun kanssa aika rajusti sillä tenttiaika painaa päälle ja viikko sveitsissä ei asiaa helpota millään lailla... No toivotaan että kunto lähtee tästä vähitellen nousuun ja keho kestäisi kunnolla yli 10 tunnin viikkoja jotta voisi harjoitella kunnolla. Kympin se sietää jo hyvin parin - kolmen viikon harjoittelun jälkeen hyvin.

Reenejä: http://treenit.net/q.php?q=NjIwOUAyMDA5LTE=

Rakettien paukahdellessa...

2008-12-30T19:20:00.003+02:00

Tänään oli taas niitä helppoja päiviä. Illat ovat niitä antoisia aikoja käydä katselemassa vähän pihalla ja uudenvuoden näki lähestyvän monista ammutuista raketeista. Tosin niitä ammutaan todenteolla vasta huomenna ja silloin vasta mahtavaa onkin olla lenkillä...

Nyt takana on tunnin lenkki ja kuntopiiri vielä edessä illalla jaloille niin päivä on pulkassa. Eilen kävin kuitenkin juoksemassa 200 metrin ympyrää Kuortaneella testimielessä ja sain tulokset omasta kunnostani. Noh... teksti on aika tyrmäävää, mutta sen osasi arvatakin näiden parin viikon lenkkien perusteella: Kunto on pudonnut reenikauden alun venyessä kuukautta pitempään. Onneksi pohja näyttäisi olevan edes kutakuinkin sama kuin viime kaudella, ehkä hiukkasen parempi. Tästä ponnistetaan syksyn sm-kisoja kohti, onneksi eivät ole vielä siirtäneet keskimatkaa keväälle.

Tässä tämän talven kaksi ensimmäistä viikkoa sairasteluputken jälkeen... elimistöä kuunnellessa:

vko 51:

Ma: 90´ pkI - Kehon tunnustelua.
Ti: Lepo - Väsynyttä...
Ke: 60´ Nopeusvoimaa puntilla. Pääpaino jaloilla.
To: 75´ Sählyä - Perussählyt. Ensimmäistä kertaa tuntuu hyvältä
Pe: 30´ Kestovoimaa kuntopiirinä koko vartalolle.
La: 50´ pkI - Suunnistus Paavalissa. Kunnon huonous tuntuu, kun Henkka juoksee helpolla karkuun.
30´ pkI - yhteislenkki
Su: 39´ vkII - Paavalin testijuoksu, joka meni vauhtiharjoitukseksi. Keuhkot TUKOSSA!

Viikkosaldo siis 6h 14 min. Pystyy siis jo jollain lailla liikkumaan kunnolla, mutta harjoituksia tuli paloiteltua paljon jaksamissyistä... Toisaalta tahti tuntui ihan mukavalta.

vko 52:

Ma: Lepo - Väsyttää...
Ti: 30´ Kuntopiiri kokovartalolle
60´ pkI - joulujuoksentelua rauhalliseen kyytiin.
Ke: 60´ Nopeusvoimaa puntilla. Pääpaino jaloilla tuttuun tyyliin.
To: 45´ pkI - rauhallinen juoksulenkki ja jalat hyvässä kunnossa
60´ pkI - hiihtoa vapaalla tyylillä. Meni enemmän tekniikan hakemiseen kuin kunnon hiihtelyyn.
Pe: 45´pkI - juoksentelua jalkojen selvittämiseksi seuraavan päivän sählyturnausta varten.
20´ Kuntopiiri alavartalolle
La: 80´ vkII - Sählyturnaus jossa neljä ottelua. Vain yhdessä ottelussa oli edes yksi vaihtomies
Su: 30´ Kuntopiiri venyttelymielellä. Päivä muutenkin pyhitetty venyttelylle, sillä kaikki paikat olivat jumissa ja seuraavana päivänä on kenttätesti.
30´ pkI - verryttelymielessä...

Viikkosaldo: 7h 40 min. Jatkoin kuntopiirin pätkimistä ja se tuntuu hyvältä vaihtelulta. Kovissa harjoituksissa tuntuu ja näkyy huono pohja, mutta talven aikana sekin paranee. Peruskunnon kanssa ei ole ongelmia. Pikkuhiljaa alkaa saada kiinni niitä oikeita viikkolukemia vaikka vielä ollaankin perässä.

Parantelun merkeissä...

2008-12-18T19:01:00.002+02:00

Jouluun on enään viikko ja kunto suunnilleen sama kuin syksylläkin... Parin viikon täysi C-vitamiini/buranakuuri on tehnyt elimistöstä pehmeän ja pitkistä lenkeistä näin aluksi vaikeita. Noh... Parin viikon totaalilevon jälkeen tuntuu taas hyvältä ja ehkä vähitellen lenkin pystyy välillä pidentämään sinne pariinkin tuntiin tarvittaessa. Katsotaan, mitä viikko tuo tullessaan ja uusiiko tauti vielä. Toivottavasti ei, sillä nyt olisi jo hyvä päästä vauhtiin ja muuallekin kuin puntille.

Ja pyöräilykö ehkäisee vammoilta...

2008-11-17T18:14:00.005+02:00

Jälleen kerran sitä mies alkaa innostumaan sitä enemmän, mitä enemmän lunta alkaa maahan kertymään... Huolestuttavaa. Parempien kelien aikaan sitä jostain kumman syystä ei ruhoaan saa liikkeelle vaikka kuinka yrittäisi sparrata. Sama päti tähänkin viikonloppuun, jolloin näillä leveysasteilla saatiin mukava muutaman sentin paksuinen lumikerros sunnuntaiaamuna. Tietysti samaisena aamuna oli ihan pakko lähteä polkemaan pyörällä kohti Kurikkaa ja Karhuvuorta. Matkaa kertyi tuolla reissulla yhteen suuntaan nelisenkymmentä kilometriä, jonka päälle vedettiin Henkan kanssa vielä semmoinen viiden kilometrin käyräharjoitus hämärtävässä illassa.

Reitit:

Pisteet: Henkka
Polku: Lauri

Tarkoitus oli tehdä harjoitus kahdessa osassa: Henkka vetää puolet ja minä puolet, toisen tullessa perässä normaalilla kartalla varmistaen oikean sijainnin. Onnistuihan tuo muuten, mutta vanha tuttu pimeys yllätti liian myöhään matkaan lähteneet harjoittelijat ja loppumatkasta jouduttiin jättämään, harmi kyllä, pari rastia väliin. Omalla vetovuorollani jouduin pitämään ihan liian kovaa vauhtia taitoihin nähden, sillä kartasta näki aina vain vähemmän. Vauhtia oli silti pidettävä yllä. Viimeinen toivoton yritys pelkän kompassin avulla rastille 14. tiheässä kuusikossa päättyikin suosiolla rinteen alhaalla menevälle tielle. Harjoituksen suunnittelu kuitenkin oli onnistunut, sillä rata vaati yllättävän paljon keskittymistä ja suunnitellusti myös paljon tarkkaa lukua sekä suuntaa ja muotojen hahmottamista. Rasteilla ei tullut hakua kummallekaan mitenkään erityisesti ja pisteet olivat varmoja. Voi siis sanoa, että onnistunut keikka tällä kertaa, erityisesti Henkalta mutta myös hyvissä määrin itteltäni.

Harmi vain, että pitkä matka viimassa teki todella paljon hallaa vasemmalle polvelle ja nyt sitä kituutetaan sitten muutama päivä polvea varoen ja parannellen. Jotain jänteen tapaista tuosta polvilumpion päältä on ilmeisesti jossain määrin tulehtunut ja pyöräily sattuu aika pirusti. Onneksi ei juoksuun vaikuta, mutta pieni tauko siitäkin tekee varmasti hyvää...

Viikonlopun pyörä-juoksulenkki ei ollut kuitenkaan se ainoa reeni, vaan käväisimpä juoksemassa kerrankin jonkun muun suunnitteleman reenin Riihimäenkalliolla... Tuomisina oli todella mahtava kasa pikku pummeja:

Lumi maassa

2008-11-10T22:50:00.001+02:00

Lumi on vielä osittain maassa, varsinkin metsän puolella. Suunnistuksesta tulee vähän värikkäämpää näin syksyllä ja, kun harjoitusta väritetään vielä ottamalla kartalta kaikki mahdollinen "turha" informaatio pois, tulee juoksusta mielenkiintoista. Kesällä tehty harjoitus pakottaa siis lukemaan kartasta vain tietyt kohteet, löytämään ne metsästä sekä selviytymään niiden sekä suunnan avulla rastille.

Metsässä ollessani huomasin, että tuo pieni väylä mikä kartalla näkyi oli juuri tarpeeksi kapea hidastamaan maaston havainnointia ja tarkentamaan sijainnin paikantamista. Pahoja virheitä ei sinänsä tullut muuten kuin lopun viimeisellä pitkällä välillä, jossa yritin pitää vauhdin jo kilpailuvauhdissa hämärän yllättämisen takia. Rastilla totesin, että kartasta ei näe enään mitään ja jouduin keskeyttämään harjoituksen reilun tunnin jälkeen.

Mielenkiintoa harjoitukseen toi myös ison hiekkamontun ylittäminen, joka Sotkassa tutusti on täynnä vettä tähän aikaan. Autuaasti tietämättömänä lähdin tällä kertaa matkaan ja sain kokea asian suoraan sanoen kantapään kautta! Montun matalatkin kohdat, joissa keväällä ja kesällä kulkee polkuja, olivat soman sinivalkoisen jää-vesihuurun peitossa. Pahimmissa kohtaa vesi ylsi polviin. Onneksi tuli laitettua termosukat jalkaan. Jos jollain tavoin haluaa jotain vaihtelua viivojen taikka "uran" seuraamiseen, on tässä kyllä oiva vaihtoehto.

Itse asiaan kuitenkin:

Tämä taitoharjoitus tyssäsi tosiaan kauimmaisessa pisteessä elikkä 11. rastilla valon puutteeseen. Harjoituksen aikana tuli moneenkin kertaan ihmeteltyä matka-arvioiden onnistumisia sekä "määrättyjen kohteiden" hidastavuutta suunnistukseen. Kun luettavia kohteita on matkalla vain rajoitettu määrä, pitäisi suunnistajan kyetä hyödyntämään sieltä tarvitsemansa hidastamatta merkitsevästi vauhtiaan. Noh, tuo lause piti paikkaansa vain kahdella välillä. Ykköselle sekä kympille. Kaikilla muilla väleillä vauhti hidastui jonkin verran, jonka huomaa ajankäytöstäkin. Tosin alun tiheikkö vei tarkkuudessaan aikaa. Positiivisena puolena voisi sanoa suunnan ottaminen käyttöön, joka on ollut omana puutteena monena viime kautena. Kompassi on ollut usein vain apuvälineenä peukalossa odottamassa hätäkäyttöä. Nyt alkaa pääkopassa olla vihdoin viesti sen laittamisesta edes sinne kartan kulmaan varmistamaan suuntaa. Vauhtia ei saa ylöspäin ennen kuin puuttuvan kartanluvun tilalle tulee kompassi varmistamaan suuntia. Tällöin kartalta pystyy poimimaan vain ne omalle kartanluvulle oleelliset kohteet.

Harjoitus toi vähän eri näkökannan esiin kuin sen oli ollut tarkoitus. Perimmäisenä ideana oli kartanluvun kehittäminen sopeuttamalla sitä erilaisiin haasteisiin. Oppituntina se kuitenkin toi esille vajavuuden kompassin käytössä hankalimmilla alueilla. Tuo asia tulee olemaan ensi kesänä tarkassa syynissä varsinkin alku kesästä sekä kevään harjoituksissa. Tarkoitus olisi siis muuttaa kartanlukua siihen suuntaan, että lukemiseen hankalat, laajat kohdat pystyisi ylittämään kompassin avulla kovemmassa vauhdissa. Etenemisestä tulisi siis jouhevampaa kartanluvulle vaativassa maastossa.

"Hyvää iltaa nuoriso!!"

2008-11-10T21:47:00.005+02:00

Päivä on 8. marraskuuta ja vuosi 2008. Iso osa Kauhajoen nuoria rahtautuu Ammattikoululle katsomaan Suomen listoilla toiseksi tänä vuonna kivunnutta bändiä, The Rainia. Itse kuulun kohtuu massiiviseen nuorisokoneistoon, joka järkkää konserttia. Oma osani tuntuu vain olevan sieltä hankalimmasta päästä valmistautua, sillä kymmeneltä aamulla sain tietää juontavani konsertin yhdessä toisen paikallisen isosen, Erjan kanssa. Onneksi kohdalle on joskus menneisyydessä osunut yhteiskoulun kevätjuhlan juontohommat, joten ajatus ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä. Itse asiassa mieli rauhoittuu heti asiasta tiedottavan puhelun jälkeen.

Päivä kuluukin sitten välillä suunnitellessa alku-, väli- sekä loppuspiikkejä, välillä myyden kaikennäköistä kakuista leivoksiin paikallisessa marketissa. Lopulta koittaa kuitenkin aika, jolloin siirrymme tarkastelemaan näyttämöä ja juttelemaan bändin järkkäreitten kanssa. Arveluiden mukaisesti viimeiset minuutit ovat täyttä sähellystä, mutta niistäkin selvitään kunnialla ja tunnelma nousee sivuhuoneessa. Bändin jäsenet tulevat myös ja onnentoivotusten saattelemana pääsemme Erjan kanssa lavalle. Pienestä yleisöstä lähtee yllättävän paljon ääntä, kun vain tahtovat :)

Juontohommat menivät putkeen ja saatiinpa kehujakin itse bändiltä. Konsertti kokonaisuudessaan oli mielestäni loistava noissa puitteissa. Bändikin veti täysillä kohtuu kokoiselle yleisölle. Tuo ilta tulee jäämään mieleeni yhtenä hienoimmista hetkistä tähän mennessä ja siitä saan antaa suuren kiitoksen henkilöille, jotka minut valitsivat juuri tuohon rooliin sekä bändille, joka ennakkoluulottomasti teki yhteistyötä valtavan nuorisoporukan kanssa. Kiitos myös Erjalle hyvästä vedosta ilman epäröintiä, vaikka tuli yllätettyäkin kesken juonnon ;)

Tässä hieman tunnelmia itse keikalta:

Sama selkä, sama sija...

2008-10-21T13:53:00.004+03:00

Syksy on näköjään iskenyt kovin päälle kaataen vettä urakalla metsässä rämpijän päälle. Tämä aika syksystä onkin lähinnä suunnittelujen aikaa tulevalle kaudelle ja harjotusten värkkäämistä valmiiksi lähtöä odottamaan. Reenaaminen on lipsahtanut enempi voiman puolelle sekä lihaspuolella että yleisesti juoksussakin ja paikat on menny hirvittävän jumiin juoksua ajatellen. Viikko koostuu lähinnä viikoittaisista kuntosali, -piiri ja sählyreissuista sekä yhdestä viikonloppuisesta kovasta suunnistuksesta. Mutta piankos sitä palataan takaisin arkeen ja ruvetaan palauttelemaan muutenkin kuin välipäivällä ja venyttelyllä.

Tässä jumitellessa tuli käytyä mittaamassa omaa kulkua tuolla etelässä, Halikko-viestissä. Samalle osuudelle lähtivät Kurjen Esa ja Keisasen Janne. Kulku oli hirveää ja se toi oman mausteensa suunnistukseen monina pieninä virheinä. Varsinkin, kun ensimmäistä kertaa sain pummattua rastiympyrässä ruhtinaalliset puolitoista minuuttia!! Reittihärvelistä voi vilkaista tuon pummin erikoisuutta kakkososuuden listasta. Toinen erikoisuus oli saman selän ohittaminen nelisen kertaa osuuden aikana. Tyypillä oli aika samanoloinen vauhti. Maaliin tullessa eroa olikin puolitoista minuuttia Janneen ja kolme Esaan. No ainakaan ei tullut ryssittyä koko viestiä sillä muiden aikoihin verrattuna suoritus pysyi kuitenkin joten kuten hanskassa. Sijoituskin koheni yhdellä, kun vehkalahden ikämies ei pystynyt pitämään tarpeeksi kovaa vauhtia lopun alamäessä. Toivottavasti ensi vuonna olisi uusi mahdollisuus parantaa sillä suoritus ei ollut ihan sitä tasoa mihin rahkeet riittäisivät. Valmistautuminenkin pitää tehdä ensi kerralla paljon paremmin jottei jalat olisi jumissa. Onneksi muu osa joukkueesta piti vähintään saman ja suurimmaksi osaksi paremmankin tason kuin itellä niin loppusija oli ihan mukava, 13.

Yö Hallilanvuorella

2008-10-16T14:25:00.010+03:00

Jälleen kerran keskiviikkona uskaltauduttiin pimeään metsään, mutta paikkana oli tällä kertaa Seinäjoki. Lähtö ja maali olivat Hallilanvuoren, ison kalliomäen, kupeessa. Paikka oli tuttu ainoastaan 2005 vuoden AM-sprintistä, jolloin sprintin keltanokkana tuli otettua takkiin aika pahasti. Tällä kertaa tuo "vuoren" kierto ei ollut ihan yhtä mutkikasta, vaikka mutkia tuli tehtyä paljonkin matkan varrella. Virheet jäivät yllättävän vähiin ja rastien läheisyydessä ei tullut virheitä juuri ollenkaan. En tiedä kertooko se hyvästä kartanluvusta ja keskittymisestä, helpoista rasteista vaiko tarpeeksi kovasta itseluottamuksesta. Vauhtia ei ainakaan tällä kertaa puuttunut kovin paljon, vain vähäsen. Väliajat puhuvat enemmän tasaisuuden kuin kovan kulun puolesta, mutta ei jaloissa mitään vikaa ollut... päinvastoin!

Vanha tuttu ongelma pisti päätään esiin jälleen kerran, kun olisi kuulunut luukuttaa tiellä täyttä vauhtia. Jaloista puuttuu edelleen sitä kovuutta ja voimaa. Yksinkertaisesti voimaharjoittelua pitäisi saada vielä paljon kovemmaksi ja erityisesti laadukkaammaksi. Mies kyllä menisi, mutta jalat menee alta, kun harjoittelussa on joskus pieni lepsumisen tunne. Kestävyydessä taas tuntuisi olevan varaa tuonne tunnin paremmalle puolelle. Tosin sitäkin pitäisi venyttää ensi kaudella vielä pidemmälle erikoispitkien vuoksi, mutta siitä ei ole tarvinnut kantaa huolta. Sitä kun joka vuosi on se tarvittava lisä tullut suorituksiin. Kuluneen kauden harjoittelusta voisi siis sanoa, että eteenpäin ollaan menty fysiikan puolella suunnilleen se, mitä pitikin. Taitopuoli laahaa vain pahasti vauhdin perässä tällä hetkellä, tosin jostain kumman syystä vain päivällä.

Yöcup 15.10.2008:

Tulokset:http://www.rastijussit.fi/iltarastit/709/yocup-15102008-hallilanvuori
Väliajat:http://www.rastijussit.fi/iltarastit/710/yocup-15102008-hallilanvuori/?c=V%C3%A4liajat

Yöcupin analyysi:

K-1: Lähtökopista pihalle ja heti nenälleen ensimmäiseen penkkaan. Kiroan kengät noustessa ja lähden liukastelemaan rinnettä ylös parin lenkkeilevän tytön nauraessa touhulleni. Rinne kevyesti ylös ja alamäkeen... Bongaan myötärinteestä ison jyrkänteen ja koukkailen rastille kaiken tavaran alakautta.

1-2: Polkua tielle -> Tieltä mäen harjalle -> Koukkaan kiven jälkeen rastille

2-3: Kiveltä takasin valaistun polun lähelle ja sen suuntaisesti jotain kinttupolkua kallioilla. Jyrkännekumpare jää vasemmalle ja polun yli puskaan?!? Vieressä ollaan kuitenkin ja rastille, jossa leimaa samalla Henkka

3-4: Tielle ja sitä pitkin risteykseen. Henkka seuraa. Oikaisen pienen väkäsen tiestä ja lisää luukutusta. Pienet polut huomaan hyvin, mutta iso meinaa karata ohitse. Viime hetken käännös sille ja risteyksestä rastille. Muitakin alkaa näkyä

4-5: Takaisin kalliolle ja siitä suunta ja kartta oikein päin. Seuraava kolme, neljäsataa metriä suunnalla aukolle, jonka yli polulle. Polkua rastille.

5-6: Alempaa uraa on huono juosta, joten ylemmälle kallioille. Suonotkolta etsin katseella nenän ja sen päässä kimaltaa.

6-7: Kallion päälle, kivi, ja alas pystyvihreälle. Pian vasemmalla onkin kalliokumpare jonka jälkeen alas notkoon.

7-8: Jostain kumman syystä on pakko ottaa ylös polun mutkaan, jossa ensin juoksen risteyksen ohi. Sitten painan hirveän ässän juostessa toisesta risteyksestä ohi ja takaisin suota pitkin. Tuon seikkailun jälkeen tulee otettua vielä ojan kautta oikealle oleville kallioille, josta löydän oikeaan notkoon. Kumma kyllä samaan aikaan rastilta lähtenyt tyyppi on samaan aikaan täälläkin.

8-9: Kallion päälle ja suonotkon oikeaa reunaa kumpareen etupuolelle. Pieni pysähdys kertoo rastin olevan sen takana.

9-10: Suunnalla kun polkua ei löydy alle ja kallion oikealle puolelle. Sen reunaa jyrkänteelle.

10-11: Kierrän vihreän vähän helpommasta kohtaa. Kallion päälle ja sieltä sen vasempaan reunaan kivelle.

11-12: Kallion päällystää tielle ja yritän pudottaa takana tulevia. Siksi juoksen jälleen kerran risteyksen pitkäksi ja polulle. Mutkasta otan notkon, josta kumpareelle ja ojan yli. Tällä kertaa kimaltaa ihan jalkojen juuressa.

12-13: Suunnalla ojan yli tielle, jota pitkin risteykseen. Nyt alkaa vihdoinkin syntyä jonkinmoista eroa. Risteyksestä hahmotan kallion oikealla ja otan vähän vasemmalle. Rastikivi on yllättävän pieni.

13-14: Valinnan vaikeus ja se pitää tehdä vielä nopeasti. Päätän mennä suoraan ja suunta kuntoon. Muut ovat vasta tulossa. Yritän nostaa vauhdin niin kovaksi kuin viitsin ja suunnalla ojalle. Oikealla olevasta polusta ei ole apua sen kadotessa yöhön. Ojan takana on onneksi kumpare joten suunta on oikea. Rasti odottaa seuraavan ojan takana.

14-15: Tielle, jota mäen yli oikealle notkoon. Vastaan tulee taas se sama tyttöpari, joka antaa kunniakkaasti tietä sisäkurviin. Siitä nousen metsää pitkin rastille. Muita ei näy perässä.

15-16: Tielle, joka sitte kuitenkin oli hitaampi valinta. Kallioiden ja suon yli tielle, jota rastin viereen. Helppo otettava tätä kautta.

16-17: Tielle palatessani muut juoksevat metsään. Nostan vauhtia ja tietä mäkeen. Polut sopivat ja ison polun yli rinteeseen. Eteen tulee iso kivi, josta helposti rastille. Nyt takana on täysin pimeää.

17-M: Alas ja polkua täysiä. Ei pysyny perässä. Jos olisi niin letkassa tullut Savolainen olisi ollut minuutin verran parempi.

Käyrää...

2008-10-12T19:05:00.005+03:00

Aamulla herätessä tunsikin tämän viikon vaikutukset harvinaisen hyvin nahoissaan... Talven lähestyessä saa havahtua vuosi toisensa jälkeen karuun todellisuuteen siitä, miltä tuntuu aloittaa sisäliikuntakausi. Tänä vuonna tuo ihana tunne iski kuitenkin harvinaisen jämäkästi totuttelun eri lajeihin osuessa sattumoisin kolmelle peräkkäiselle päivälle. Tuohon kun lisätään ensimmäisten kertojen into niin kakku onkin valmis. Ja harvinaisen hieno siitä tänä vuonna tulikin, sillä eilinen ja tämä päivä on kulunut suureksi osaksi itsensä vääntämisessä kipein lihaksin paikasta toiseen. Kaikennäköiset ja kuuloiset (kipu sattuu) venytyksen tekeleet on yritetty tehdä ja jos se on jo lievittänyt kankeutta niin en kyllä haluaisi tietää miltä tuntuisi olla venyttelemättä tuon rupeaman jälkeen.

Tänään kävin kuitenkin lievittämässä tuota kipuani muutaman kilsan käyräharjoituksella ilman kompassia, maaston tuttuuden vuoksi tosin. Tuo ajatus osoittautui kuitenkin vääräksi sillä tuota uudenlaista karttaa oli yllättävän hankala lukea... Oman mausteensa toi myös outo mittakaava, 1:12 500, sillä kartta ei olisi muuten mahtunut A4-paperille, ainakaan noin päin. Ehkä olisi pitänyt tulostaa se poikkipäin =) Harjoituksena matka oli ihan mukavaa vaihtelua normaaliin suunnistukseen ja kyllä sitä muutama koukkukin tuli tehtyä. Loppumatkaa siivitti mukavasti Kauhajoen pahamaineiselta ampumaradalta kuulunut vahva pauke. Ei ihme että ajatus viimeisessä mäessä vähän karkaili... Ei saisi antaa muiden asioiden haitata kartan lukua. Lihakset kuitenkin aukesi, joten tänään venyttely tuskin on niin tuskaista. Yhteenvetona siis 15min pyöräily + 10 min verkat + 45 min suunnistus + 5 min loppuverkat + 15 min pyöräily kotiin.

Yöcup... Voittaja nenän edessä.

2008-10-09T21:46:00.012+03:00

Syksyisenä keskiviikkoiltana käännettiin jälleen kerran auton nokka kohti Simpsiönvuorta ja Lapuaa. Edessä tulisi olemaan tämän vuoden vaikeimpia maastoja yöcupissa vaikka semmoinen oli jo alahärmässä koettu. Siellä kun ei yksinkertaisesti ollut mitään muuta luettavaa kuin puolimetriset kivet ja yhtä korkeat avokalliot. Nyt luvassa olisi täyttä tavaraa. Kuuluisa Virkiä-Jukolan maasto testattaisiin uudestaan yömiehien toimesta. Yhteislähtönä.

Paikanpäällä vastassa olikin sitten vain pari hassua autoa, kun saavuimme ruhtinaallisen puolituntia etuajassa. Takana tulevassa autossa istuu pari tuttua naamaa, joista toisella on jo meno päällä. Taitaa tämä auto tulla tuolta härmän suunnasta. Eikun ulos autosta ja pihalle... hytisemään. Hyytävä ilma lupaili kuitenkin vain hyvää. Silloin täytyy vain lisätä vauhtia koneeseen, jotta pysyy lämpö. Tällä kertaa se hoitui kuitenkin jo hyvällä verkalla, Henkka seurana.

Lähtöhetken lähestyessä alkoikin sitten jo porukkaa virrata paikalle ja metsään lähtikin noin kolmisenkymmentä miestä yhtäaikaa jahtaamaan jukolan vanhoja rasteja. Ennen lähtöä saatiin vielä varoitus ratamestarilta: "Rata on lyhyt ja vaativa. Rasteja on paljon eli tarkistakaa koodit". Tuon lauseen taisin metsässä muistaa vähän liiankin hyvin, sillä koodia tuli katseltua vähän liiankin hanakasti. Kyllä ne rastit ihan oikeilla paikoilla olivat.

Tulokset: http://www.virkia.org/Virkia/LapVi_org2005.nsf/0/7E13BE4A 0C57EB42C2257448005F5199/$FILE/tyocup08.html

K-2: Lähtö metsään oli verkkainen, mutta reipas ylämäki pururataa pitkin paljasti homman luonteen: ei paljon jarruteltu. Ykköselle mennessä muotoutui pitkä jono, joka painoi heti rastista ohitse. Itse otan suosta kiinni ja töppyrän yli notkoon. Rastilta lähtiessä törmään pariinkin omanseuralaiseeni, kirjaimellisesti törmään, ja otan suunnan. Kakkonen löytyy helposti joka kallion ja notkon nuollen. Letkassa kolmantena.

2-5: Ensimmäinen perhonen. Edessä on vain yksi lamppu ja toiselle hajonnalle lähtee iso porukka. Suunta ja joudun hyppäämään jyrkänteestä alas. Tiedämpä missä olen. Suunnalla tiheälle suolle ja edessä oleva lamppu päättää yhtäkkiä viuhtoa edestakaisin. Suolta rastille ja tajuan lampun reitin syyn heti: rasti. Loppu perhonen on helppoa suunnassa kulkemista ja Kurki ottaa Bäckströmin kanssa ohjat. Oion karttaa lukemalla vähän reittejä suoremmaksi.

5-8: Kuutonen on suuntaväli ja luen tyhjästä rinteestä ensimmäisen kerran rastiympyrässä olevan notkon. Onneksi tuli kompassi mukaan. Nenän yli rastille. Seiska on avokallion jälkeen helppo rasti ja saa helppoudessaa porukan pummaamaan sitä puolisen minuuttia. Kasille tyhjään rinteeseen suunnalla ja porukan perään. Jyrkkä kohta rinteessä paljastaa rastin läheisyyden.

8-10: Radan ainoat välit joissa voin sanoa olleeni pihalla rastinotossa. Ysille tien ylityksessä vielä tarkalleen kartalla, mutta Kurki innostuu vetämään väärälle kumpareelle. Tiedän, että ollaan oikealla ja korjaan pikkuisen liikaa. Huomaan kuitenkin notkon ja muiden perään jälleen. Seuraavalla välillä tiekiertäjät jäävät ja vedetään porukalla suoraan. Kuviorajan jälkeen koko porukka on ihan pihalla ja erehdyn etsimään liikaa oikealta. Tällä välin muu porukka löytää rastin ja ero venyy puoleen minuuttiin.

10-11: Roikkumista. Edessä kajastaa himmeästi, mutta joudun tekemään koko välin omaa työtä. Ei siis mitään mahdollisuuksia enään ottaa kiinni ja rauhoita rastin oton helpoksi.

11-12: Valot edestä katoavat. Rasti on helppo ottaa suon kautta. En löydä pientä polkua, mutta kompassi auttaa taas suuresti.

12-13: Vaikea väli, jossa ajaudun vihreälle. Eteneminen on kuitenkin varmaa ja karttaa sujuvasti lukien rastille. Istolahti ryntää perään.

13-14: ... ja menee ohitse. Oma vauhtini ei selvästikään päde vielä lopun kirissä ja tyydyn varmistelemaan omaa sijaa. Tällä kertaa kuljen rinteessä unohtaen kompassin, silti aivan suoraan.

14-M: Juoksuvälejä. Viimeisellä odottaa kuitenkin iso ylläri, sillä rastin leimasin on viiden metrin päässä lipusta, puun runkoon kiinnitettynä. Pelotan Istolahden leimasinta etsiskelemästä ja itselleni käy sama kohtalo. Järjestäjä otti kuitenkin tämän virheen omalle kontolleen ja kaikki etsiskelyssä tuloksetta jääneet hyväksyttiin. Oma sijani on siis seitsemän ja takkiin Kurjelle vain 1.10! Outoa, sillä tuota viiden koplaa ei lopussa missään vaiheessa huomannut.

Hieno juoksu siis takana ja seuraava ryhmä jäikin jo aika lailla. Yritteliäisyyttä ei ainakaa tällä kertaa puuttunut ja saimpa vetääkin toista perhosta. Kartalla pysyi kokoajan ja voittaja kulki juuri edessä suurimman osan matkasta.

Lapua jätettiin siis hyvillä mielin taakse ja torstaina pääsikin sitten kauan odotettuun sählyyn. Ei taida lomakauresta reeneissä tulla mitään, kun veri vetää urheilun puolelle. Huomennakin on jo päivä täynnä uinnista kuntopiiriin ja viikonloppuna varmaan maastoon reenaamaan. Ei sitä enään pääse irti =)

Kausi ohi... Meno kovenee

2008-10-06T19:51:00.008+03:00

Kausi on nyt sitten ohi ja alkaa pahasti näyttää siltä, että tavoitteet jäi tältä vuodelta aika tyngiksi. Yhtä ailahtelevaa on ollut viimeksi varmaan 14 vuotiaana, joten syksyä kohti oli pakko ruveta etsimään jotain vikaa suunnistuksesta. Syytä ei vielä löytynyt joten yksinkertaisimpana ratkaisuna oli vain vauhdin pudottaminen. Se auttoikin osassa kisoista, mutta niissä tärkeimmissä into voitti jälleen kerran osaamisen. Niinpä jälleen kerran Sm-finaalit meni ihan persuksillensa. Molemmissa karsinnoissa ihan mukiinmenevä suoritus, koska matkassa oltiin ilman paineita. Pitkillä oli jopa varma finaalipaikka ja tulos oli todellakin sen mukainen. Varmaa suunnistusta ja meno rentoa kun ei tarvinnut runtata. Keskimatkalla tuli vähän virhettä ja suoritus oli rauhallinen. Sellainen kuin sen pitikin.

No finaalit olikin molemmissa kisoissa sitten aika katastrofeja. Pitkillä homma kuivui jo ykkösrastille, jossa pasmat meni sekaisin kun eteen lähtenyt Sami (Valkama) tuli selkä edellä vastaan. Tätä ei pää kestäny ja hämmästyksen seurauksena jo ykköselle iso pummi. Keskimatkalla tuli taas tehtyä harvinainen virhe. Ratasuunnittelussa ysirasti oli laitettu 5-6 välin reittiviivan viereen. Kuutoselle mennessä tuli suunnistettua ysille, tarkasti ja hienosti. Rastilta lähdettyä huomasin sitten virheen ja korjauksessa kului yllättävänkin paljon aikaa, suunta kun oli aika rajusti vinoon. Yhteenvetona voisi sanoa, että kotiintuomisina olisi ollut mahdollista saada pitkiltä plaketti ja keskimatkalta luultavasti sija 11:sta eteenpäin. (Meni porukat siellä tänä vuonna vain niin kovaa tai itte liian hiljaa. Luultavasti se jälkimmäinen)

Penkin alle menneiden Sm-kisojen jälkeen olikin sitten jälkellä enään pari am-kisaa: erikoiset ja yö. Erikoisille lähdin tänä vuonna ensimmäistä kertaa nöyrällä taktiikalla. Luvassa oli raskas kisa vaikeassa maastossa, joten päätin lähteä rauhassa ja olla tekemättä virheitä. No... Tuo tavoite oli kyllä itse asiassa aika lähellä: vain yksi puolentoista minuutin virhe. Sillä kuitenkin meni mitali... hopeinen sellainen. Kakkosia kun tällä kertaa sattui olemaan kaksi... Toinen harmittamaan jäänyt virhe oli 5-6 välin todella surkea toteutus. Ei vain ollut päätä kattoa kunnolla karttaa ennen isoja jyrkänteitä ja kiertää niitä vasemmalta.

Am-yöstä tuli kuin varkain yksi tämän kauden parhaista kisoista vaikka pummia kertyikin sinne viiden minuutin hujakoille + eteneminen oli todella epävarmaa. Ei voi muuta sanoa kuin, että maasto oli todellakin vaikeaa. Paljon suota ja puskaa toi yllättävän suuren eron seuraavaan... Kisaan lähdin löytämään kaikki rastit ja ottamaan takkiin niin vähän kuin mahdollista. Ennen lähtöä rahkeet tuntu riittävän nipin napin pronssiin jos täydellisesti onnistuisi.

K-1: Kartta käteen ja K:lle. Juoksuväli. Pihat oli ohjeissa sallittu joten semmoisen läpi sillan yli ja suunnistus alkaa. Polulle ei olekaan vaihtoehtoa tällä välillä ja nostan vauhdin niin kovaksi kuin uskallan näin alkuun. Mutkasta suunnalla tien ja ojan yli rastille.

1-2: Vaikean näköinen. Suunta pellolle ja sitä pitkin kulmaan. Polun yli risukkoiseen rinteeseen, jossa on kuitenkin yllättävän hyvä juosta. Aukko jää vasemmalle. Isossa notkossa näen ylhäällä heijastimen jonka jälkeen kaarran oikealle. Varmaankin miilussa rasti. Suonotkon takaa löydän rastiympyrän alla olevan kalliokumpareen. Sen päältä vilkaisu alas näyttää rastin.

2-3: Lisää vaikeaa. Kallioita pitkin näkemättä yhtään kiveä suonotkolle, jossa moni otti ilmeisesti vahingossa oikealle, isolle polulle. Ylitän notkon ja kallion päälle. Juoksen pari kalliota ja täysin hukassa! Jyrkänteitä kun ei näy missään. Rauhoitan ja otan ison kallion. Sen päästä suon jonka jälkeen etsin notkoa. Ei kimalla... Nousen kalliolle ja sitten näkyy.

3-4: Vähän helpottaa. Takana kulkee lamppu. Olisiko Heiska saanut kiinni? Löydän linjan ja sitä pitkin varmaa rinteeseen. Rinnettä suunnalla ja tulee suo vastaan. Sen jälkee tajuan kaartaa ja valo takana ottaa enemmän oikealle. Sami? Lasken alas ja suon yli. Kalliot hahmottaa nopeasti. Vilkaisen jälleen kanssakulkijaa ja sen on Sami. Kaksi minuuttia hyvää saatu. Perässä rastille rinnettä ylös.

4-5: Kallioita pitkin ja suonotkelman tullessa vasemmalle. Kumpareen takana rasti jyrkänteessä. Samista ohi ja kolmas liittyy seuraan.

5-6: Nopea lähtö kumpareiden yli kostautuu, yöllä kun mennään. Varmistus läheisestä jyrkänteestä ja koodinvaihto toissarjalaisen kanssa. Sami katoaa ja otan rastin tiheän notkelman takaa jyrkänteistä.

6-7: Muut katoavat ja on aika taivaltaa taas yksin. Lähtösuunta on heti väärä, mutta luen oikean kiven noustessa mäkeen. Kalliot luen kuitenki väärin enkä uskalla lähteä yrittämää suoraan suon taakse rastille. Haen uudestaa varman kallion päässä olevasta notkosta ja varmasti rastille.

7-8: Näyttää helpolta. Suunnalla ja lujaa nuolukivelle ja suon yli suoraan pystyvihreälle. Luovin tien mäkeen jonka jälkeen on vain tyhjää. Onneksi oja pelastaa takaisin menetetyn uskon ja nyppylän takaa kajastaa jälleen heijastin.

8-9: Vaikea? Otan alun kalliot todella varmasti ja kierrän soita oikealta. Oja tulee alle kuin tilauksesta ja saan juosta rastille. Ympyrässä vielä pieni varmistuspysähdys.

9-10: Helppo! Jyrkänteet selvimpiä koko maastossa ja reitti osoittautuu hyväksi jalkojen alla. Rasti näkyy kauas.

10-11: Näyttää selvältä. Lähtösuunta varmalla ja ojalla tiedän tarkalleen missä ollaan. Penkka ylös ja vasemmalle. Sivussa kajastaa kahdeksan keltaista silmää... On siinä hirvillä ihmettelemistä... Hetkonen. Missä mennään? Alla on suota ja pieniä kumpareita... Kuviorajakin hahmottuu... Kylmää hetkisen, mutta sitten pään pyörittely paljastaa pienen kimalluksen. Ei oltu paljo sivussa, mutta lähellä oli.

11-12: Hyvänolon tunne iskee ja juoksen ajourasta yli. Vaihtoehdoksi jää suunta. Vastassa on onneksi pelto, joten kartanluku jää nyt vähemmälle kun poika painaa suunnalla ja kovaa. Ainakin omaan vauhtiinsa nähden... Pelto tulee vastaan niinkuin pitääkin ja varmistelu iskee päälle. Pakko kiertää tien kautta. Tarkoitus on ottaa rasti polulta mäen jälkeen, mutta liika into löytää ajouran liian aikaisin. Tuloksena reitille tulee yllättäen mäki, jossa vielä kaiken lisäksi väärä rasti. Paikannan itseni helposti ja rastinotto on yllättävän helppo. Ei se niin huono valinta ollutkaan.

12-13: Varma. En uskalla lähteä suoraan ja otan jaloista kaiken irti pellon reunassa polulla. Juuri ennen rastia sähellän polkujen luvussa ja otan rastin metsän kautta, vain parikymmentä metriä sivussa polulta. Löytyipä kuitenkin.

13-14-M: Kynttilät tuo hienon tunteen. Jukolan jälkeen ensimmäinen itsensä ylittäminen tällä kaudella. OK! Tieto kertoo että ketään ei ole vielä tullut hyväksytysti maaliin edeltä...

Fiilis on hieno sillä onnistuminen tuli nyt siellä missä sitä vähiten tuli odotettua. Toivottavasti se tuo uskoa ja tarmoa harjoitteluun ja varmuutta ensi kaudelle. Silloin olisi tarkoitus ettei tarvitsisi katsella vain muiden kantapäitä ja seuran nimiä selästä. Talveen hyvillä mielin ja kilometrejä kartuttamaan. Marraskuussa alkaa uusi reenikausi, joten nyt saa ottaa rennosti kuukauden verran ja tehdä mitä lystää. Kuluneella viikollakin tuli tehtyä ensimmäistä kertaa elämässä kaksisatasen vetoja...

Lopuksi vielä Am-Yön tulokset:

H18 : 6.07 km

 (Lähti: 9, Keskeytti: 1, Hylätty: 1)

 1.   Lauri Nuuttila              RasKu                    53.43            
 2.   Sami Valkama                KauWi                    59.48      +6.05 
 3.   Eero Korpi                  KauWi                  1.00.14      +6.31 
 4.   Ari-Pekka Joensuu           LapVi                  1.10.41     +16.58 
 5.   Matias Rinta                PoRa                   1.12.22     +18.39 
 6.   Niko Latva                  SuJu                   1.14.14     +20.31 
 7.   Henri Rinta-Piirto          RasKu                  1.15.30     +21.47 
      Samu Heiska                 PoRa                     Kesk.            
      Jaakko Puntila              SuJu                      Hyl.

Swedish... Kirjoitukset lähestyvät...

2008-09-03T23:01:00.004+03:00

Tänään oli taas yksi niistä todella mahtavista aamuista, jolloin luokkaan astuessaan muistaa sanakokeen... Jos ei aamulla herätyskellon ja kännykän yhdistelmä saanut kunnolla hereille niin viimeistään nyt tuli oikein kunnolla nuijasta päähän.
Hirveän paahtamisen jälkeen sain rustattua yllättävän moneen kohtaan kohtalaisen varmalta tuntuvan vastauksen... vain pariin piti arvata. Perussettiä muiden sanakokeiden joukossa. Saas nähdä mitä kirjoituksiin lukemistakin tulee nyt syksyllä... 23 päivää vielä aikaa tsempata.

Harvinaisen lyhyeltä tuntuneen koulupäivän jälkeen olikin sitten luvassa vetoja.... vesisateessa. Välillä vettä tuli kuin aisaa ja motivaatio oli jälleen hirveän korkealla. Siksi lähtö venyikin iltaan ja onneksi sadekin päätti väistyä suosiolla. Jälleen kerran sitä piti vain päättää lähteä tuiverrukseen tekemään niitä ihania viisisatasia.

Onneksi nyt on sitten takana kaikki valmistavat harjotukset ja nyt vain lepäillään ja kerätään voimia pitkille. Sunnuntain maakuntaviesti painaa vieläkin jaloissa ja sen mukaista oli menokin Sotkassa harjoitellessa. Outo tunne, kun jaloissa tuntuu jopa olevan pikkuisen lihaksia. Varsinkin silloin, kun niitä oikeen jäytää. Silloin kun ollaan kunnossa, niitä ei vain löyrä ettimälläkään. Varsinkaan silloin kun niitä tarttis. Tuo tuttu tunne valtaa varmaankin taas jalat kun viikonloppu alkaa lähestyä ja muut juosta lujempaa...

Relay... keep moving

2008-09-02T20:10:00.003+03:00

Syksy onkin ollut nyt sitten viestien aikaa ja myös niiden valtakautta suunnistuksen saralla omalta osaltani. Kun kaikki on mennyt pieleen henkilökohtaisella puolella, on viesteissä tullut suorituksia laidasta laitaan. Koko ajan vain parempaan suuntaan. Takana on nyt siis AM-pitkät sekä -viestit, NuJu sekä KLL että maakuntaviesti...

Am-viikonloppu oli taas sitä pohjamudissa rypemistä, kun pitkillä päivän kunto oli surkea. Päivää vain pahensivat keskinkertainen kartta ja harvinaisen raskas maasto pohjalaiseksi. Virhettä tuli paljon ja huono kulku aiheutti turhia jyrkkien rinteiden kiertelyjä. Reitinvalinnoissa tulikin sitten aikalailla takkiin, joten lipun olisi pitänyt kyllä osua mitalin saamiseksi. Rastivälit oltiinkin suunniteltu harvinaisen hyviksi ja rastipisteillä oli pientä kikkailua, joka tuotti kaikille pientä päänvaivaa. Pitkät olivatki mielestäni parhaat AM-kisat pitkään aikaan.

Tulokset: http://www.rastiketut.fi/Kisat2008/A Mpitka/TULOSLUE.HTML#H18

Sitten vaihdettiinkin Alavudelta Mutkankylästä Vaasan Långskäretiin. Maasto muuttui tiheästä mäntymetsästä todella tiheään nuoreen mänty- ja koivupusikkoon. Rastipisteetkin vaihtuivat notkoista ja kumpareista soihin ja kiviin. Muutenkin maastopohja vaihtui paljon helpompikulkuiseen, kun märät suot ja kanervikot katosivat jalkojen alta. Kisassa huomasi tosiaan, että oli tullut saaristoon. Jalkojen alla oli kovaa maata ja soita tuskin näki.

Viesti lähti osaltamme hyvin liikkeelle, kun kärjessä tulivatkin vain Pohjankyrö sekä Lapua. Kauhava seurasi noin pari minuuttia jäljessä. Itse juoksin viestissä toista osuutta ja odottelin Laitilan Mattia mietteliäänä. Toivottavasti Kortesjärvi ei tulisi liian ajoissa, jotta saisin Henkalle ankkuriosuudelle kohtuulliset asetelmat mitalijahtiin. Metsästä ilmestyivät vielä Jurva sekä äsken mainitsemani Kortesjärvi ennen aloittajaamme Pekkaa, joka juoksi hyvin siihen, milloin odotinkin jo vaihtopuomilla. Eroa kortesjärveen oli puoli minuuttia ja Jurvaan varmaankin kolme. Pohjankyrö tuntui olevan pelottavan kaukana (yli 10 min), mutta lähdin luottavaisena matkaan. Ankkureina olisivat Henkka meillä ja Pohjankyröllä Matias (Rinta).

Reittihärveli: http://www.vaasu.fi/gadget/c gi-bin/reitti.cgi?act=map&id=15&kieli=

...No... Ykkösellä heti kosahti. Ei saisi lähteä ottamaan muita kiinni heti ykköselle. Onnekseni Antti (Hakala) oli edellä tehnyt saman virheen kuin minäkin ja ykkösellä oltiinkin samaan aikaan. Aikaa tuhraantui silti pari minuuttia heti ykköselle. Tuolloin en tajunnut vielä soiden olevan vain hieman ympäristöä vetisempiä alueita. Niillä kun ei ollut turvetta...

Kakkoselle juoksen Anttia karkuun ja yritän jättää... Rasti löytyy pienten kiemurtelujen jälkeen. (Suot tuottivat jo tässä vaiheessa paljon ongelmia)

Kolmonen on helppo kuvauksen onnistumisen takia. Karttaa on helppo lukea ja samaistaa maastoon. Rastikumpare on yllättävänkin iso.

Nelonen on reitinvalinnallisesti helppo ja kuviorajalla onkin polku. Soiden tulkinta pettää ties monennenko kerran ja etsin nopeasti oikean suunnan.

Seuraavan välin ottaessani tajuan tielle tulevan perhoslenkkejä. Suunta on hyvä tielle asti jossa korjaa suuntaa jostain käsittämättömästä syystä todella rajusti puskassa. Jopa kompassi näytti oikein! Tuloksena on nöyrä kierto seiskan kautta ja oppi, miltä linjat näyttävät tässä maastossa. Keskusrastina on yllättävän iso suo, jota ympäröi suunnaton pusikko.

Ensimmäinen perhonen suuntaa keskusrastilta alas notkoon ja siitä kivirastille. Suunta notkoon on hyvä, mutta luen sen ensin kivirastiksi. Rastilla pysähdyn ja luen vielä koodinkin kartasta väärin, mutta en ryntää rastilta pois kiveä kauemmas. Uusi vilkaisu karttaan paljastaakin rastin olevan täysin oikea. Seuraava lyhyt väli onkin helppo ja vanha tuttu kivipari on helppo löytää. Tällä kertaa osaan keskusrastille suoraan linjaa pitkin.

Toinen perhonen suuntaa pohjoiseen vasemmalle suolle. Vasta NYT opin lukemaan noita pieniä avosoita oikein ja rasti löytyy helposti kiviin nojaten. Kympille juoksenkin taas lujaa ja yritän kiriä eroa edellä meneviin. Tulos näkyy heti reitissä ja kosautan yläpuolella olevalle avosuolle, josta nöyrä siirtyminen rastille. Takaisin keskusrastille mennessä en ymmärrä kiertää pusikkoa avosuon läpi oikealta vaan pusken vasemmalle suoraan puskaan... Jälleen kerran rajusti ohi.

Viimeinen perhonen suuntaakin sitten itään ja kuinkas muutenkaan kuin avosuota kohti. Perhosen alussa näen Pohjankyrön suunnistajan ja nostan vauhtia suolle. Luen kuitenkin perhosen väärin ja suuntaan ojan päähän. Tämän seurauksena sekoan linjan jälkeen ja joudun hakemaan uutta vauhtia linjalta. Pienen suunnanhaun jälkeen rasti löytyy helposti ja suuntaan ojallekin suoraan. Takaisin on helppo löytää samaa reittiä kuin tulinkin.

Loppulenkki onkin armotonta painamista ja seurauksena pienet pysähdykset rastiympyröissä. Muuten hienoa menoa, kun maastoon oli ensin oppinut. Kauan se kestikin... Lopputuloksena Jurva pääsi karkuun pari minuuttia, Pohjankyrön ero kutistui kuudella minuutilla ja Kortesjärvi jäi taakse. Kärki sen kuin karkasi julmetusti sillä Sami veti kunnon pohjat.

Sekoilun tuloksena olikin sitten, että Henkka ei saanut tarpeeksi pientä eroa Jurvaan. Nelossija tuli parin minuutin erolla pronssiin... Huonoin suoritus viestissä itseltäni koskaan ja lupasin korjata sen sitten NuJuun...

Väliviikko kuluikin sitten palautellessa, mutta kävin keskiviikkona tekemässä tonnin vedot ja puolivahingossa uudet pohjat lenkkipolulle! Ehkä juoksu alkaa sittenkin kulkea... Loppuviikko kului sitten palautellessa ja voimia kerätessä. NuJu oli tänäkin vuonna sitä mitä odotin.:

Tänä vuonna oltiinkin sitten Espoossa ja paljon kuulutettu maasto vaikutti ainakin kisakeskukseen mukavalta kallioita katsellessa. Ankkuriosuus ei jännittänyt niin paljon kuin edellisinä vuosina muut osuudet. Varsinkin kun ykkösosuudelta meinasi leimantarkastuksessa tulla hylky. Siksi joukkueemme kummittelikin haamuna tuloksissa kauan aikaa ennen kuin se sinne saatiin lisättyä lopullisesti.

Osuusajat: http://www.jouniaaltonen.fi/tulok set/fi/nj2008_nj/nj/osuusajat/7/?eka=0&korosta=41
Reittihärveli: http://www.jukola.com/jukola/kartat/reittiharveli/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=21&kieli=fi

Tämänvuotinen viesti alkoi tosiaan kehnon oloisesti hylkäysuhalla, mutta onneksi aloittajamme oli käynyt kaikilla rasteilla. Olihan siinä ihan kelpo suoritus kuitenkin, sillä itse odottelin aloittajaamme hieman myöhemmin vaihtoon... No, tuo ero tuli korvattua toisella osuudella sillä Niko teki vartin verran pummeja. Kolmososuudesta eteenpäin tekijöinä olikin sitten varmoja nimiä ja itse sain kunnian ankkuroida joukkueemme maaliin. Oma matkani alkoi kutakuinkin puoli tuntia ennen yhteislähtöä. Jälleen kerran Antin perään, mutta tällä kertaa eroa oli jopa parisen minuuttia.

Itse viestiä en rupea analysoimaan omalta osaltani sillä härvelistä näkee hyvin, että rastilla kuin rastilla on tullut virhettä 15-30 s. Lisäksi juoksuvauhtia verotti pieni pistos yleisorastille asti. Matkan kuluessa, takalenkillä, Antin selkä tuli vastaan, mutta pääsi kuitenkin karkuun lyhyemmän hajonnan turvin. Lopussa sitten yleisörastilta maaliin juostiin puolen minuutin päässä toisistamme, Antti karkuun, minä jahdaten. Tuloksena ero pysyi melkein samassa kuin yleisörastilla ja sain manailla Antin juostessa maalisuoraa, kun itse pääsin vasta viimeiselle rastille. Tuloksena silti aika hyvä juoksu ja rauhallista kartanlukua. Lupailee hyvää seuraavalle viikonlopulle Hämeenlinnaan...

... Jossa sitten tyrittiin jälleen kerran. Kisan tiimellyksessä pyörähti nilkka. Vanha kunnon vaiva AM-keskimatkalta kostautui sitten nyt. Seurauksena komeat koukut neloselle ja vauhdin otto alemmas, maakuntaviesti mielessä, eli varmistellen. KLL meni siis persuksilleen varomattomuuden vuoksi, mutta tulossa oli vielä tämän vuoden mahtavimpia suunnistuksia: Maakuntaviestissä nimittäin kulku oli kova ja vetohalut mallissaan. Takana on nyt hienoin viestikokemus tämän vuoden Jukolan viestin jälkeen.

Tulokset: http://www.rastijussit.fi/kilpailut/675/tulokset

Jouduin siis maakuntaviestin aloitukseen, puolittain omaa hulluuttani sillä en halunnut ankkuriosuudelle hirmuja vastaan. Lähtölistaa katsellessani tajusin valinneeni väärin, sillä ankkureina olisikin ollut mielestäni paljon enemmän pelivaraa suunnistuksessa. Ensimmäistä kertaa tuli täristyä suunnistusta oikein jo edellisenä iltana ja mieliala oli harvinaisen monisäikeinen. Mielessä käväisi välillä unelma tulla kärjen tuntumassa vaihtoon kovassa seurassa, mihin olisi nyt tilaisuus mikäli vain pää kestäisi. ...no oli se seura ainakin tätä miestä kovempaa...

Kisa-aamu olikin sitte yllättävän rauhallinen ja sain ajaakin kisapaikalle kotoa. Ihmettelen vieläkin, missä se kaikki hermoilu edelliseltä illalta oli. Kisakeskuksessa ei ollut kuin pieni kummitteleva ajatus kovasta seurasta, menohalut olivat kovat. Jopa verkkaaminen tuntui erityisen kevyeltä... Mieleen alkoi tulla ajatus: "Tänään kulkee". Sanoimpa sen jopa ääneen Pekalle, joka oli myös aloittajana.

Lähtö oli yllätävän kova. Kiihdytyksessä oli pelto, jossa paljo piilo-ojia, joten kartanlukuun oli vaikea käyttää aikaa. Metsään päästessä otin heti ohituskaistan edellämeneviin ja lopulta alle saatiin polku. Kärkiletka muodostui suoraan eteen ja alkoi repiä eroa... Jostain kumman syystä otin letkan kylmästi kiinni hirvittelemättä ollenkaan kovaa vauhtia. Ykkösellä leimasin porukasta toisena!

Ykkösen jälkeen vauhti rauhoittui ja ruvettiin suunnistamaan. Letkan kärjessä Istolahden Jaakko, minä ja Fräntin Juha. Myös Antti liittyi jälleen kerran joukkoon samoille hajonnoille. Päätin lähteä puskasta aiemmin kallioille ja hajotin letkan kahteen osaan. Toista veri Jaakko alempana pusikkoisilla kallioilla. Rastia lähestyttäessä koukkaan toisen letkan perään... Aavistuksen nopeampi reitti toisilla, mutta pysähtyvät etsimään rastia. Nousen ylös kallioille ja nappaan Antin mukaani... Sillä välin muut löytävät rastin selän takana ja käännän pääni juuri oikeaan aikaan. Antille huutaen takaisin rastille, olinhan sen sinne myös neuvonutkin.

Väliin tulee kaksi lyhyempää rastiväliä ja kelailen Sorviston Villen ohitse letkaa kiinni. Ei saa jäädä! Ei nyt. Onneksi näköyhteys säilyy ja saa letkan kunnolla näkyviin neloselle.

Luvassa on kivinen rinne, jonka takana rasti pahassa puskassa. Kärkiporukka edessä kiertää rinteen. Itse en uskalla lähteä suoraan yli, jottei hapota liikaa. Kelailen letkan mutkat suoriksi ja saan rastille sen peräpään kiinni. Aika railakasta menoa.

Vilkaisen karttaa ja totean edessä olevan polkuvälin! Muutenkin ollaan jo tarpeeksi tiukoilla. Onneksi väli ei ole hirveän pitkä ja rasti otetaan suolta. Siellä huomaan olevani muita nopeampi ja rastilla porukka on hyvin kasassa. Lisää suota vain!

Sitten lähdetäänkin kiertämään pientä kalliomäkeä ja rasti näyttää vaikealta. Railakasta vauhtia ojan yli kallioille, jossa porukka onkin yhtäkkiä hukassa! Nyt pääsen iskemään joukon etuporukkaan. Enään ei tarvitse roikkua. Moni yrittää etsiä rastia jo heti polun tuntumasta vasemmalta kun nousen mäen päällystää parin muun kanssa. Saavumme viereiselle jyrkänteelle ja osa on edelleenkin ihan pihalla. Tiputan Jaakon kanssa rastille ensin ja saamme kuulla Luurilta olevamme 50 sekuntia kärjen perässä. Edellä liikkuu siis vain kaksi suunnistajaa!

Rinneväli... Aluksi katsoen todella helppo. Edessä juoksee taas Antti ja pitää omanikin vauhdin hyvänä. Matkalta löytyy jyrkänne ja polun jälkee oikea korkeus löytyy heti. Antti kelailee edessä hyvää vauhtia rastille.

Tämä onkin vähän vaativampi kovassa vauhdissa ja katson notkon olevan aivan alhaalla. Osa porukasta ottaa polun alleen, mutta itse menen suoraan... Jaakko tietysti edellä. Kivi näkyy jo nenältä ja alan rullailla alamäkeen rastille... Muut lukevat vielä karttaa. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä. Loppu häämöttää.

Kympille iskee tarmo ja huomaan kärjen ottavan nenän. Minä valitsen vasemman ja otan letkan johdon kovemmalla vauhdilla. Kuitenkin liian kovalla sillä paahdan rastin yli väärälle hajonnalle. Onneksi rasti on helppo määrittää ja virhe on pieni... Silti joitain pääsi karkuun.

Juoksuväli ja rupeamme ottamaan edellämenijöitä kiinni. Vauhti nousee selvästi. Selkiä alkaa näkyä välin puolessa välissä ja rastimäkee tultaessa porukka vetää oikealta ohi. Itse osun suoraan notkoon, mutta letka juoksee lujaa rastille ja syntyy jonoa. Selviän siitä toisiksi viimeisenä ja rastimies kertoo kilpailukeskukseen tilannetta... Onkohan kärki päässyt paljon karkuun toilailuissa?

Loppu onkin juoksua ja letka painaa hyvää vauhtia eteenpäin. Vaihtoon tullessa olo on mahtava sillä letka ei päässyt karkuun. Vauhdissa olisi varmaan pysytty vielä parikin kilometriä. Takana on nyt ensimmäinen kova aloitus ja suoritus hieno. Kärkeenkin eroa vain 1.12 ja sija 10.

Nyt ruvetaankin sitten valmistautumaan Sm-pitkille ja toivotaan mahdollisimman vaikeaa maastoa, vaikka alkaakin tuntua siltä, että ei se enään vauhdista uuvu. Nyt pitää alkaa syyttää päätä, jos ei suju. Ei ne muut enään niin äärettömän lujaa juokse. Toivottavasti kisoista tulee mahdollisimman kovatasoiset ja tiukat. Silloin onnistuminen olisi arvossaan...

Syksyä kohti

2008-07-19T20:42:00.003+03:00

Nyt on sitten rastiviikko takana ja voi sanoa, että kyllä ailahteli. Viikko alkoi ja loppui hyvällä suorituksella, mutta välissä nähtiin sitten kaikenmoista sähellystä. Viikon huipensi 15 minuutin pummi kolmantena päivänä jolloin kaikki muu meni nappiin paitsi viimeinen 100 metriä ennen toista rastia. Siitä rankaistiinkin sitten hulppealla lisäajalla tällä kertaa. No... mutta se kertoo vain, kuinka mahtava maasto tänä vuonna Fin5-rastiviikolla oli ensimmäisenä kolmena päivänä.

Mutta tairan vähän lykätä jonkinnäköistä analyysiä tähän perään:

Toki ensin tulossivu tähän: http://tulokset.fin5-2008.net/
... ja löytyy sieltä reittihärvelikin. Kehtasin jopa piirrellä kaikki päivät.

Sunnuntai

Ensimmäisen päivän rata oli helpohko aloitus rastiviikolle, mutta silti yllättävän moni pummasi heti alkuun ja itsekin tuli otettua kovia päänahkoja heti alkuunsa. Erityisesti pitkän välin hyvä aika toi hyvän aloituksen viikolle ja 12. sija olikin lopulta viikon parasta antia. Hyvä juoksupäivä sekä vähän alta minuuttiin jääneet virheet loivat kovat odotukset varsinkin ittelleni viikkoa ajattellen. Eroa kun oli vain 2.08 kärkeen.

Maanantai

Toinen päivä toikin sitten mukanaan oudosti rytmitetyn radan sekä yllättäviä rastipisteitä ja myös -välejäkin. Heti ensimmäiselle rastille puolen minuutin hermokoukku, kun en vain uskonut rastin olevan niin selvässä paikassa. Heh. Sitten tulikin nostettua vauhtia liikaa ja kakkoselle seuraavat kaksi minuuttia virhettä. Kolmoselle tosi lyhyt väli ja sen jälkeen kartta 180 astetta väärin päin. Seurauksena seuraavat 2 minuuttia. Neloselta lähtiessä edessä oli sitten pitkä väli, joihin viikolla kerkesin hyvin sittemmin tottua. Siinä ei kärsivällisyys riittäny ja lähdin liian aikaisin vihreälle soiseen pusikkoon ja puskin seuraavat pari minuuttia virhettä reitinvalinnassa. Noh, yli kuusi minuuttia yhdelle päivälle on todella paljon, mutta onneksi muutkin tekivät virheitä vaikeassa maastossa ja lopun juoksuvälille sain Petr Zaslonkinin selän eteen kirittämään. Juoksu kulki edelleen harvinaisen hyvin. Lopulta eroa kärkeen tuli 8.44 ja yhteistuloksissa siedettävät 9.02

Tiistai

Sitten eteen tulikin viikon fiasko. 7.2 kilometriä sisältävä rata, jossa vain 8 rastia. Luvassa oli siis pitkiä välejä ja pummista rankaistaisiin ankarasti. Pitkiä välejä radalla tosiaan oli, mutta rankaisusta olin tällä kertaa visusti väärässä. Nimittäin 10 minuutin sisälle mahtui vain yhdeksän miestä. Sinne oli itsellänikin kuitenkin kisan aikana kova hinku, kunnes kakkosella kosahti siis se 15 minuuttia ylimääräistä yhteisaikaan. Pienen pienestä epävarmuudesta rankaistiin harvinaisen kovalla kädellä tällä kertaa, sillä tuohon varttiin ei ollut miestä kysyä muilta suunnistajilta olopaikkaa. Sai kyllä tällä kertaa nöyrtyä paremman kerran ja pummin jälkeen keskityin vain ottamaan rastit virheittä ja kokeilin jalkojen riittävyyttä poluilla. Rahkeet kyllä riittävät jo kohtuullisiin suorituksiin, mutta päässä ei ole vielä tarpeeksi nöyryyttä, jotta ansaitsisi olla siellä kärkinimien joukossa. Lopulta eroa kärkeen tuli 27.54 sillä Huikon Petteri juoksi hirmuisen ajan juuri tuolle päivälle. Tiistaina siis putosin lopullisesti takaa-ajosta, jota olin tavoitellut tuohon päivään asti. Eroa nyt nimittäin vähän päälle 34 minuuttia.

Tänä vuonna tuli opittua myös välipäivän merkitys sillä se ON tarkoitettu lepoon. Itse pelasin pari tuntia futista ja neljä tuntia rantalenttistä. Siitä rankaistiinkin sitten kovalla kädellä seuraavana päivänä.

Torstai

Edessä olikin sitten uusi maasto, jossa olen juossut joskus KLL:n kisoja. Tuo mäki on nimeltään Kusiaismäki. Juoksupäivä olikin sitten edellämainitusti sieltä heikoimmasta päästä. Mäet tultiin kävellen ylös ja heikko vauhti johti sitten muutamiin virheisiinkin... Seurauksena oli jälleen yksitoista minuuttia lisää aikaan yhteissijoitus jo 25/38

Perjantai

Suunniteltu takaa-ajo vaihtuikin väliaikalähdöksi, mutta nöyryyttä oli viikon aikana sen verran opittu, jotta periksi ei lopulta annettu. Ainekset olisi ollu hienoon juoksuun väliaikaa kattellen, mutta lopun suuri varmistelu ja iso parin minuutin virhe toiseksi viimeiselle tiputtivat sijan jälleen tutuksi 18. sijaksi. Kaikki ei ole vielä ihan kohdallaan, mutta parempaan päin näytettäisiin menevän ja syksyn SM-kisoihin tuntuisi olevan jonkun verran iskua. Kunto puoli on vielä aika pehmoinen, mutta ei juoksu enään niin taapertamista ole kuin se on joskus ollut. Lopulta aikaa kärkeen tuli 8.14, jossa reilu parin minuutin virhe siis mukana. Loppusijoitus oli 23. jota lähdetään sitten ensi vuonna parantelemaan, mutta kuitenkin kainuuseen.

Nyt pitäisi vain rastit saada löytymään ilman tuota hillitöntä varmistelua ja sitä lähdenkin harjoittelemaan Femmanin kisaan raippaluotoon ja vielä pääsarjaan. Sija ei varmaankaan tule olemaan hääppöinen, mutta toivon vaikeita rasteja ja puhdasta suoritusta. Jos onnistuisin laittamaan vähän kampoihin Välikorvelle.

Loppukesä kuluukin varmaan sitten lenkkipoluilla, ruottin kirjan ääressä sekä auton ratissa. Tänään nimittäin aloitin autokoulun omaopetuksessa ja ensimmäiset ajotunnitkin ovat jo takana. Vähän tuntui auto lujaa menevän risteyksiin, mutta ojasta ei sentään auto vielä löytynyt. Onneksi siitä "suomalaisesta ajotavasta" ei näkynyt vilaustakaan, sillä autot jättivät harvinaisen pitkän turvavälin taakseni ja sain vain keskittyä etten jää hirmuisesti jälkeen edellä ajavasta. Ettei vain kuitenkin se kolmio olisi hyvä juttu siellä auton perässä, kun olen siellä liikennettä vaarantamassa. Toivottavasti taidot tästä vähän kesän aikana karttuvat, jotta talvella ei sitten olla ensimmäisessä lumipenkassa, mikä tulee vastaan kotitiellä.

Tappereiden tanhuvilla...

2008-07-08T19:10:00.008+03:00

Luvassa on siis rasteja enemmän viikossa kuin koko kuukautena tähän mennessä. Edessä on siis rastiviikko saarijärvellä joka kulkee Fin5 nimellä. Sinne pitäisi mennä kovaan seuraan tekemään kovia suorituksia. Eliitti kun näyttää aika kovalta meidän ikäisissä. Maasto ei tuntuisi itteäni suosivan sillä luvassa on supikkoa, tuota kuopikkoa jota en tunnu vain millään osaavan lukea oikein. Sykkyrää kun tuntuu olevan joka paikassa ja oikein ja väärin päin. Onneksi taitaa vähän hidasta kivikkoakin olla mua varten.

Takana on outo viikko reenissä sillä lauantaina am-kisoissa mennyt nilkka vapautti tiistaihin asti juoksusta ja tiistainakin sai juosta vain puoliteholla nilkkaa varoen. Sitten tuli yksi tämän kauden oudoimmista kisoista Alajärvellä Tulokset , joka Kauhajoen Katikkaa (kuva) muistuttavana maastona toi monia yllätyksiä eteen rinnepusikoista puron ylityksiin ohutta puuta pitkin. Ensimmäisten joukossa maastosta tulleena jouduin raivaamaan tiet isoihin nokkospuskiin ja jalkoja kihelmöikin vielä seuraavana päivänä mennessä Power Parkiin. Onneksi laitteiden kieputuksessa, tai viimeistään kartingissa, tuo ongelma unohtui. Loppuviikosta pitikin sitte tehdä oikein urakalla pk:ta koska 6 tuntia jäi kolmelle viimeiselle päivälle.

Nyt on sitten takana vedot eiliseltä (4x 1000m + palautukset) ja iltarastit tänään. Eilisen kovan vastapainoksi tänään laitettiin sitten jalat kuntoon hitaalla juoksulla. Huomisen vapaapäivän jälkeen pitäisi taas tehdä lisää vetoja ja sitten sinne kauan odotetulle viikolle. Saa nähdä toimiiko kovat harjotukset niin kuin odotan. Paikat pitäisi saada pysymään hyvin auki. Ainakin tuolla Sotkassa sai tuntumaa suunnistukseen kun jaloissa on liikaa happoja. Ei tullu kyllä välillä kartan luvusta paljon mitään. Taisi olla välillä tälle kunnolle liian hapokasta.

Jos itse täällä Kauhajoella luulee reenaavansa niin pitää varmaan kääntää katseet tuonne Kainuun suuntaan, jossa pari päivää on jo takana. Venäläiset on ollu yllättävän vaisuja ja erot on kasvaneet yllättävän suuriksi. Omassakin eliittisarjassa vain 5 tyyppiä mahtuu kymmenen minuutin sisään. Taitaa pojilla olla vaikeat radat ja kun härvelistä kattelee niin maasto on todellakin tehnyt tehtävänsä. Siellä olisi nyt hieno olla itsekin mukana. Kun vain olisi kortti itellä... No pian saa ruveta ajamaan, kun 15. päivä tulee opetuslupa voimaan. Harmi vain, että kyydissä pitää vielä olla opettajan...

Reeniä, reeniä... Just train....

2008-06-26T20:37:00.003+03:00

A train! What a good idea!

Tänään tuntuikin, jotta kotimatkaan olis tarvittu junaa tai olis autoki riittäny, kun jalat yritti sanoa itsensä irti kotimatkalla iltarasteilta. Päätin nimittäin lähteä pyörällä matkaan. Matkaa pitopaikalle kertyi 20 kilometriä suuntaansa, joten valmiiksi väsyneillä jaloilla matka tuntui kyllä virheeltä am-kisoja ajatellen. No tosin ei niihin ole mitään tavoitteita laitettukaan, joten kaikki menee siten suunnitelmien mukaan. Ainoa vain, että kisassa pitäisi varmaan pystyä juoksemaankin eikä katsomaan, kun muut tulee selän takaa ohi. Rastit pidettiin Lamminmaassa, omasta mielestäni yhdessä parhaimmista Kauhajoen maastoista. Sieltä kun löytyy puhdasta hiekkakangasta, iso ojanotko, suota, kalliota, kivikkoa. Itsellä vauhtia on aina liikaa kun tullaan ojan notkoihin ja virhettä tulee ihan kiitettävästi, kun ei itseä tahdo saada kartalta paikallistettua. Niin kävi tänäänkin. Laitan kartankin kun kerkeän.
Nyt pian on sitten aika toisen välieräottelun EM-kisoissa futiksessa. Venäjä ja Espanja kisaavat nyt siitä kumpi pääsee Saksan seuraksi loppuotteluun. Tähän mennessä on tuntunut tosiaan siltä, että kuuluisa sanonta on totta: "Jalkapallo on peli, jota pelataan 90 minuuttia ja lopulta Saksa voittaa". Tosin nämä kaksi joukkuetta saattaisivat ehkä pystyä voittamaankin saksan. Venäjällä tuntuu vaan olevan tosi heikko puolustus. Omasta puolesta Espanja saisi kyllä viedä mestaruuden. Se on ollut koko turnauksen ajan paras joukkue.

Ja siitä kaikki alkoi...

2008-06-25T00:45:00.004+03:00

Nyt on sitten ittekki tullu luotua blogi. On ehkä ihan hyväki että kirjottelee ajatuksiaan ylös. Kun vaan löytää ensin vähän tuttuja... varmasti jollain muullakin on.

Tää päivä on menny aikalailla ulkoilles ja liikkues. Menny sateinen viikonloppu nii haluaa lähteä taas neljän seinän sisältä ja se näky kyllä harjotelleski. Mun harjotusmäärät ei oo mitään suunnattomia, mutta reenaampa kumminkin. Yritän saada siinä sivussa koulun käytyä kunnialla loppuun ja hoitaa itteni opiskeleen jonnekki hyvään paikkaan. Niin, mutta takaasi tohon harjotteluun... Tänään tuli harjottelumieles käytyä salilla ja erityisesti jalat sai kyytiä. Tunnin jälkee tuntu, että ei päässy kunnolla portaita nousemaan joten oli kyllä verryttelyn aika. Tuli tehtyä jopa harvinaisen kärsivällisesti. Ja kyllä oli paikat sen mukaisessa kunnossa sitten iltarasteilla. Vaikka voimia ei illalla enään ollu kunnolla niin juoksu kulki ja kunto pelas. (Olis kyllä aika hälyyttävää jos se kuuren kilsan matkalla pettäis) Jaloista loppu vaa voimat vikalla puolella kilsalla ku sain kaverini Pekan kiinni loppumatkasta ja tietysti siinä vauhti nousee entisestään. Vaikka oli se ollu jo aika hyvää siihenki asti. Parin pienen koukun jälkeen 45.50 5.8 km radalla ei oo mikään hirmu huono suoritus harjotukseksi. Kyllä siinä ainaki puoltoista minsaa tuli vaikka se ei tällä kertaa väliajoissa näkynykkää... Pitäjät oli värkänny ylipitkän E-radan, jonne en uskaltanu lähteä tänää. Se veti kaikkein kovimmat juoksijat A-radalta pois. On kuitenki niitäki jokka tonki maaston tuntee kuin omat taskunsa.
Tänään tuli huomattua myös, että pari viikkoa vaivannu kipee ja tunnoton varvas on vähä parantumaan päin. Tunto on tullu takaasi ja kipuakaa ei enää ollu. Ehkä se tajusi myös kilpailujen lähestyvän. Lauantaina pitääs juosta AM-Keskimatka ja seura näyttää lähtöluettelos aika kovalta. Tuntuu, että Valkaman Sami hoitaa tuon kisan mennen tullen. Itte vois tapella enintään siitä toisesta tilasta, vaikka seki tulee olemaa tuskan takana. Rankipisteitä pitääs vaan saada Finiä varten ku tuntuu, että on vähä tiukilla pääsy eliittii... Vaa 40 otetaa mukaa. Samanlaasen juoksun ku tekis lauantaina ku tänää nii voitaas olla korkealla. Pää vaa mukana. Maasto näytti kyllä tosi vaikialta ku pelkkää yhtä isoa mäkeä se vaa oli. Ja avokalliota täynnä. On vähä epävarma olo. Tuloo mieleen Kurikan Luomaistenkallio, jossa mä en oo ikinä osannu suunnistaa varmasti. Toivotaan ettei tuu kauhiasti katteltua. Jukolamainen juoksu, kuitenki ilman niitä pummeja mitä siä tuli. Ehkä vauhti on kuitenki vähä hilijasempi. Näyttää toi Hunurijärven maasto kyllä aika mukavalta ku kuvia kattoo.
Mitähän sitä huomenna, eiku tänää... (Aika) Kelin mukaa varmaa mennää. Hmm... Kylmää. Ei mukava. Keskellä kesää 9 astetta lämmintä Etelä-Suomes. Näin sitä mennään. Mutta samanlaista meininkiä pitää saada harjotuksii ku tänäänki.